Pyhä Flavianos Antiokialainen

Flavianos syntyi Antiokiassa vuoden 320 tienoilla. Hän peri suuren omaisuuden, mutta päätti antaa niin omaisuutensa kuin lahjansakin kirkon palvelukseen. Yksi hänen parhaista nuoruudenystävistään oli Diodoros, josta tuli myöhemmin Tarson piispa. Jo maallikkoina he käyttivät yhteisissä rukouksissaan antifonista laulutapaa.

Kun Antiokian piispaksi vihittiin vuonna 361 Meletios, tämä korotti Flavianoksen pappien joukkoon, ja Meletioksen kuollessa 20 vuotta myöhemmin Flavianos valittiin hänen seuraajakseen. Koska Meletioksen rinnalla oli kuitenkin kilpaileva piispa, epäkanonisesti vihitty Euagrios, Flavianoksenkaan valintaa ei heti hyväksytty Roomassa ja Egyptissä. Flavianos joutui lisäksi taistelemaan muun muassa areiolaisuutta ja mesalliaanien liikettä vastaan.

Piispana ollessaan Flavianos suosi rakastamaansa antifonista vuorolaulutapaa. Kun Antiokian asukkaat mellakoivat hallitusta vastaan kaataen keisarin patsaat ja herättäen siten keisarin vihan, pyhä Flavianos vetosi keisariin pehmittäen tämän sydäntä lähettämällä laulajia, jotka veisasivat keisarin edessä hartaita antiokialaisia anomusveisuja.

Pyhän Flavianoksen alaisuudessa toimi muun muassa Johannes Krysostomos, jonka Flavianos vihki papiksi vuonna 386 jättäen lahjakkaalle papilleen päävastuun Antiokian saarnatoimesta. Kun Johannes nousi Konstantinopolin piispanistuimelle, hän alkoi heti selvittää Flavianoksen piispuuden tunnustamiseen liittyneitä epäselvyyksiä, ja piispuus vahvistettiinkin yleisesti vuonna 399. Pyhä Flavianos nukkui pois helmikuussa vuonna 404. Hänen muistopäiväänsä vietetään myös 16.2.