Pyhä Gennadi, Novgorodin arkkipiispa

Pyhä Gennadi eli 1400- ja 1500-lukujen vaihteessa. Hän kilvoitteli jonkin aikaa Valamon luostarissa, jossa hänen hengellisenä ohjaajanaan toimi pyhittäjä Savvati, tuleva Solovetskin luostarin igumeni. Tarkemmat tiedot Gennadin elämästä alkavat vuodesta 1477, jolloin hänet nimitettiin ylienkeli Mikaelin ihmeelle pyhitetyn Tšudovin luostarin arkkimandriitaksi Moskovaan. Pian tämän jälkeen hän osallistui kiistaan, jonka aiheena oli se, kumpaan suuntaan kirkkorakennus piti sitä vihittäessä kiertää. Vuonna 1484 Gennadi valittiin Novgorodin arkkipiispaksi. Hänen keskeiseksi elämäntyökseen muodostui taistelu juutalaistajien harhaoppia vastaan. Nämä eivät tunnustaneet Kristuksen jumaluutta eivätkä pitäneet Häntä edes Messiaana vaan vaativat Mooseksen lain noudattamista ja hylkäsivät sakramentit sekä Jumalanäidin ja pyhien kunnioittamisen. Harhaoppi oli pesiytynyt varsinkin Novgorodiin, mutta sen kannattajien onnistui soluttautua merkittäviin asemiin myös Moskovassa aina suuriruhtinaan hovia ja metropoliitan lähipiiriä myöten. Arkkipiispa Gennadi vaati päättäväisesti harhaoppisten tuomitsemista ja kirkosta erottamista, vaikka vallanpitäjät olivat aluksi näiden puolella.

Juutalaistajat perustivat oppinsa ennen kaikkea Vanhaan testamenttiin, vieläpä sellaisiin kirjoihin, joita ei ollut saatavissa slaavilaisena käännöksenä. Gennadi alkoi taistella heitä vastaan heidän omilla aseillaan ja ryhtyi kokoamaan ja osittain käännättämään yksiin kansiin kaikkia Raamatun kirjoja. Tämä slaavilaisen Raamatun kokoamistyö tapahtui hänen johdollaan ja se valmistui vuonna 1499. Gennadi ei kuitenkaan pysähtynyt tähän. Hän ymmärsi hyvin, että kirjoitettu Jumalan sana olisi kuin janoisilta kätketty lähde, jos papit eivät kykenisi lukemaan ja opettamaan sitä oikein. Niinpä hän alkoi ensimmäisenä puhua papiston kouluttamisen välttämättömyydestä.

Suoralla ja rohkealla toiminnallaan arkkipiispa Gennadi sai myös monia vihamiehiä. Elämänsä loppupuolella hän hairahtui simoniaan eli ottamaan maksua kirkollisiin virkoihin nimittämisestä, vaikka kirkolliskokous oli nimenomaisesti tuominnut tuon kirkkoon laajalle levinneen käytännön. Hän vetäytyi lepoon rakastamaansa Tšudovin luostariin ja nukkui pois rauhallisesti vuonna 1506 (tai 1504).