Pyhä Gerald Aurillaclainen

Pyhä Gerald syntyi vuonna 855 Saint-Cirguesissa ylhäiseen sukuun, johon oli kuulunut muun muassa Arles’n piispa Caesarius (470–543). Gerald kärsi nuoruudessaan pitkään sairaudesta, joka täytti hänen ihonsa kiusallisilla näppylöillä. Osittain sairauden vaikutuksesta hän alkoi keskittyä maallisten rientojen sijasta rukoukseen, mietiskelyyn, lukemiseen ja opiskeluun.

Lopulta Gerald parani sairaudestaan, ja vanhemmat alkoivat kouluttaa häntä maallisiin tehtäviin. Geraldista tuli isänsä jälkeen Auvergnen Aurillacin kreivi. Hän sai haltuunsa valtavasti maata, kyliä ja muuta omaisuutta, mutta jatkoi hurskasta elämäntapaansa. Hänet tunnettiin köyhille osoittamastaan hyväntahtoisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Gerald vaali hengellistä elämää kurinalaisesti. Hän pukeutui ja söi vaatimattomasti ja nousi rukoilemaan joka aamu kahden aikaan, myös matkoilla ollessaan, minkä jälkeen hän lähti kirkkoon avustamaan ehtoollisjumalanpalveluksen toimittamisessa.

Geraldin näkö heikkeni nopeasti, mitä hän piti rangaistuksena himoistaan. Hän teki pyhiinvaelluksen Roomaan, jossa hän teki apostoli Pietarille lupauksen rakennuttaa luostarin Aurillaciin. Luostari valmistui nopeasti; se toimi ensin benediktiiniluostarina ja tuli myöhemmin kuuluisaksi clunialaisen sääntökunnan toimipaikkana. Yleensä ylimysten rakennuttamat luostarit toimivat heidän alaisuudessaan ja heitä palvellen, mutta Geraldin rakennuttama luostari sai toimia itsenäisenä ja riippumattomana. Kyseessä oli tärkeä muutos, sillä Geraldin toteuttama käytäntö alkoi vähitellen levitä laajemmalle.

Gerald jatkoi hyveellistä elämäntapaansa aikana, jolloin yläluokka eli useimmiten varsin itsekkäästi ja moraalittomasti. Hän oli halukas antamaan valtavat maa-alueensa kirkolle ja siirtymään munkiksi perustamaansa luostariin, mutta piispa Gausbert (k. 909) sai taivuteltua Geraldin uskomaan, että hänen olisi hyödyllisempää pysyä maallikkona ja omistautua toimimaan lähimmäistensä parhaaksi kreivinä. Gerald jatkoi elämäänsä maailmassa, mutta eli mahdollisimman luostarimaisesti. Hän jopa leikkasi partansa munkkien tonsuurin tapaan sillä tekosyyllä, että parta ärsytti häntä, ja antoi leikata hiuksiinsa aukon, jonka kätki tukallaan ja päähineellään. Gerald antoi suuren osan tuloistaan köyhille ja tuki luostariaan avokätisesti. Hän teki pyhiinvaelluksen Roomaan aina kahden vuoden välein.

Pyhä Gerald menetti lopulta näkönsä kokonaan. Hän oli sokea elämänsä viimeiset seitsemän vuotta. Gerald kuoli vuonna 909 Quercyn Cezenacissa ja hänet haudattiin omaan luostariinsa. Pyhä Odo Clunylainen (879–942) kirjoitti pyhän Geraldin elämäkerran, joka teki hänestä kuuluisan koko Ranskassa. Pyhä Gerald on loistelias esimerkki siitä, kuinka maallikko voi saavuttaa pyhyyden elämällä lähimmäistensä parhaaksi ja Jumalan kunniaksi. Gerald ikään kuin ylitti yläluokan elämäntavan ja luostarielämän välisen kuilun osoittaen, että munkit ja maallikot elävät saman evankeliumin käskyjen alaisuudessa.