Pyhä Gregorios, Assoksen piispa

Pyhä Gregorios syntyi 1100-luvulla huomattavaan perheeseen Lesbos-saarella ja sai isänsä tavoin nimekseen Georgios. Tehdäkseen Lesboksen asukkaista tottelevaisia alamaisiaan keisari Manuel I Komnenos oli määrännyt, että saaren johtavien perheiden poikia piti lähettää Konstantinopoliin pantiksi. Ajatuksena oli, että jos saarelaiset käyttäytyisivät hyvin, pojat palautettaisiin takaisin koteihinsa kolmen vuoden kuluttua ja heidän sijalleen otettaisiin uusia. Näin Georgioskin lähetettiin 14-vuotiaana Konstantinopoliin. Hän eli siellä hurskaasti ja paneutui opintoihin. Keisarin myöntämän elintuen hän jakoi suurimmaksi osaksi köyhille. Opettajana hänellä oli oppinut munkki Agathon.

Kun koitti aika, jolloin Georgioksen olisi pitänyt palata kotiinsa, hän ei tahtonutkaan mennä Lesbokselle vaan seurasi opettajaansa ja hengellistä isäänsä Agathonia, joka oli juuri perustanut luostarin Vähään-Aasiaan. Agathonin siunauksella Georgios vietti kolme noviisivuottaan Kolysmavuorella. Sitten hän tahtoi mennä Pyhälle maalle tutustuakseen siellä suuriin kilvoittelijoihin ja saadakseen munkin vihkimyksen. Agathonin annettua siunauksensa hänen aikeilleen hän lähti iloiten matkaan. Rukoiltuaan Jerusalemin pyhillä paikoilla hän suuntasi kulkunsa Jordanin erämaan askeettien luo. Nähdessään heidän ankaran elämäntapansa hän alkoi epäillä, pystyisikö hän itse elämään samalla tavoin. Eräs viisas ohjaajavanhus, jolle hän tunnusti epäilyksensä, lohdutti häntä ja rohkaisi häntä luottamaan Jumalan armoon. Hän jäi tämän vanhuksen ohjaukseen ja sai toivomansa munkiksi vihkimyksen, jolloin hänen uudeksi nimekseen tuli Gregorios.

Munkki Gregorios alkoi viettää ankaraa kilvoituselämää Jordanin erämaassa. Ravintonaan hänellä olivat villiyrtit. Luopumalla omasta tahdostaan ja panemalla kaiken toivonsa Jumalaan hän selvisi voittajana demonien hyökkäyksistä ja sai maistaa hengellistä iloa ja muita Pyhän Hengen hedelmiä.

Kilvoiteltuaan viisitoista vuotta erämaassa Gregorios palasi ensimmäisen hengellisen isänsä Agathonin luostariin. Hänen hyveittensä loistosta saivat nauttia sekä munkit että maallikot. Näihin aikoihin Mysian ikivanhan Assoksen (nyk. Beramkoy) kaupungin piispanistuin jäi tyhjilleen. Assos, joka sijaitsee merenrannalla Lesbos-saarta vastapäätä, oli Efesoksen metropoliittakunnan alainen. Keisari ja patriarkka valitsivat Gregorioksen uudeksi Assoksen piispaksi. Gregorios alistui päätökseen ja piti ehdottomana velvollisuutenaan opettaa laumalleen Jumalan sanaa päivittäin. Elävän veden virrat alkoivat kummuta hänen sisimmästään (Joh. 7:38). Hänen ainoana halunaan oli voittaa sieluja Jumalalle. Näin hän moninkertaisti Jumalalta saamansa leiviskän. Pappeja vihkiessään Gregorios tutki ensin tarkasti ehdokkaan elämän, ettei joutuisi vastuuseen toisten synneistä. Itse hän oli kaikille hyvän kristillisen elämän esikuva.

Paholainen ei kuitenkaan kestänyt katsella pyhän Gregorioksen hyödyllistä toimintaa vaan nostatti muutamia riidanhaluisia ja laiskoja pappeja piispaansa vastaan. Eräs rovasti antoi poikansa Leon Gregoriokselle pyytäen tätä huolehtimaan, että poika on tuomiopäivänä pelastuneiden joukossa. Gregorios neuvoi poikaa joka päivä Jumalan pelkoon, ja tämä osoittautuikin joka suhteessa opettajansa arvoiseksi. Pojan varttuessa piispa luovutti hänen vastuulleen yhä enemmän kirkollisia asioita. Tämä herätti kateutta papistossa. Niinpä jotkut papit menivät Konstantinopoliin ja syyttivät Gregoriosta sopimattomasta suhteesta nuoreen poikaan. Hänet kutsuttiin patriarkan synodin eteen ja hän osoitti helposti syyttömyytensä, ja lopulta syyttäjätkin pyysivät häneltä anteeksi.

Myöhemmin kuitenkin jotkut papeista alkoivat uudelleen levitellä panetteluitaan. Silloin piispa Gregorios poistui Leon kanssa hiippakunnastaan ja siirtyi ensin pienelle Tenedoksen saarelle, jossa viipyi saaren suuressa luostarissa pari vuotta. Siellä Leo vihittiin munkiksi nimellä Leontios. Tenedoksesta he muuttivat Gregorioksen kotisaarelle Lesbokselle. Ensiksi Gregorios meni tapaamaan vanhempiaan, jotka eivät tienneet mitään hänen vaiheistaan. Sen jälkeen hän perusti Priantosvuorelle Leukopedi-nimiselle paikalle luostarin. Paikalliset asukkaat luovuttivat hänelle mielellään tuon karun ja viljelykseen sopimattoman alueen, jota kaiken lisäksi pidettiin demonien tyyssijana.

Leontioksen avulla Gregorios raivasi paikan. Demonien hyökkäykset hän torjui rukouksella ja paastolla. Kun alueen entiset omistajat näkivät paikan raivattuna ja kaunistettuna, he alkoivat katua lahjoitustaan. Jotkut heistä olivat lahkolaisia, ja he hyökkäsivät Gregorioksen kimppuun tyrkäten hänet rotkoon. Jumalan avulla hän selvisi vahingoittumattomana. Hänen vihamiestensä hämmästykseksi putoamispaikka kuivettui eikä siihen enää koskaan ilmestynyt kasvillisuutta.

Vahvistaakseen oppilaansa Leontioksen uskoa Gregorios työnsi kerran maahan vanhan pähkinäpuisen sauvansa, jota oli käyttänyt 12 vuotta, ja sanoi tälle: ”Jos Jumala tulee antamaan meille taivaallisen valtakuntansa, tämä sauva alkaa versoa ja tuottaa hedelmää niin kuin muutkin puut.” Niin tapahtuikin: sauvasta työntyi esiin lehtiä ja myöhemmin myös pähkinöitä, joilla oli parantava vaikutus.

Tällaisia ihmeitä nähdessään alueen entiset omistajat muuttivat lopulta mieltään. He pyysivät pyhältä Gregoriokselta anteeksi ja jättivät hänet rauhaan. Hän rakennutti paikalle kirkon Jumalanäidin kunniaksi ja keljat munkeille, joita hänen maineensa hengellisenä ohjaajana veti luostariin.

Kun pyhä Gregorios oli täyttänyt tehtävänsä maan päällä, enkeli ilmestyi hänelle ja kehotti häntä valmistautumaan lähtöön. Enkeli osoitti hänelle myös paikan, johon hänet piti haudata, ja sanoi, että sen lähelle puhkeaa lähde, josta luostari saa tarvitsemansa veden.

Annettuaan viimeiset neuvonsa ja ohjeet hautauksestaan Leontiokselle ja muulle veljestölle pyhä Gregorios keskittyi rukoilemiseen ja siirtyi rukouksen tilassa Herransa luo korkeassa iässä joko vuonna 1155 tai 1185. Hänen hautansa päälle rakennettiin myöhemmin hänelle omistettu kirkko. Kirkon sisällä oli myös haudasta kumpuava lähde, jonka vesi on parantavaa.

Vuonna 1935 pyhän Gregorioksen luostarin raunioilla tehtiin arkeologisia kaivauksia. Niiden yhteydessä löytyi myös pyhän Gregorioksen hauta. Marraskuun 17. päivänä samana vuonna hänen pyhät jäännöksensä siirrettiin ristisaatossa Lesboksen Skopeloksen kylän Pyhän Georgioksen kirkkoon, jossa niitä edelleen säilytetään. Lesboksella vietetään vuosittain juhlallisesti pyhän Gregorioksen jäännösten siirron muistopäivää marraskuun 10. päivän jälkeisenä ensimmäisenä sunnuntaina.