Pyhä Joasaf, Belgorodin piispa

Pyhä esipaimen Joasaf (Joakim Gorlenkov) syntyi Ukrainassa Poltavan läänissä vuonna 1705. Kun hän oli täyttänyt seitsemän vuotta, isä vei hänet oppilaaksi Kiovan hengelliseen kouluun, jossa hän alkoi tuntea kutsumusta luostarielämään. Seitsemän vuoden ajan hän koetteli itseään ennen kuin kertoi kutsumuksesta vanhemmilleen. Nämä pyysivät, ettei esikoispoika lähtisi luostaritielle, mutta vuonna 1725 Joakim heiltä salaa otti vastaan viitankantajamunkin vihkimyksen. Kahden vuoden kuluttua hänet vihittiin munkiksi nimellä Joasaf. Samaan aikaan hän päätti opintonsa hengellisessä akatemiassa.

Kiovan arkkipiispa Rafael huomasi nuoren kilvoittelijan kyvyt ja nimitti hänet Kiovan arkkihiippakunnan tarkastajaksi ja hengellisen konsistorin jäseneksi. Joasaf antautui kaikin voimin palvelemaan kirkkoa ja hoitamaan hänelle uskottuja kuuliaisuustehtäviä. Samalla hän harjoitti sisäistä kilvoittelua ja nousi nopeasti hengellisiä portaita, mistä todistaa hänen kirjoittamansa teos Seitsemän kunniallisen hyveen taistelu seitsemää kuolemansyntiä vastaan.

Vuonna 1737 pappismunkki Joasaf nimitettiin igumeniksi Kristuksen kirkastumisen luostariin Mgarissa, joka on pikkupaikka Kiovan ja Poltavan puolivälissä. Hän pyrki voimiaan säästämättä saattamaan hyvään kuntoon luostarin, joka oli ennen ollut ortodoksisuuden tukikohta taistelussa uniaatteja¹ vastaan. Luostarissa olivat Konstantinopolin patriarkan ja Lubnyn kaupungin ihmeidentekijän Athanasioksen (muistopäivä 2.5.) pyhäinjäännökset. Muutaman kerran pyhä patriarkka ilmestyi Joasafille todistaen suojeluksestaan. Mgarin luostarista Joasaf siirrettiin pyhän synodin päätöksellä Moskovan lähelle Pyhän Kolminaisuuden luostarin (lavran) varajohtajaksi. Sielläkin hän hoiti uhrautuvasti saamaansa kuuliaisuustehtävää.

Vuonna 1748 Joasaf vihittiin Belgorodin piispaksi. Hiippakunnassaan hän kiinnitti huomiota pappien koulutukseen ja vaati heitä noudattamaan jumalanpalvelusjärjestystä ja kirkollisia perinteitä. Hän seurasi myös kansan elämäntapaa ja moraalia, joissa oli toivomisen varaa. Entiseen tapaansa hän käytti kaikki voimansa palvelutehtävänsä hoitamiseen eikä säästänyt omaa terveyttään. Hän kuoli todennäköisesti keuhkotautiin joulukuun 10. päivänä vuonna 1754 vain 49 vuoden ikäisenä. Pyhä Joasaf kanonisoitiin 4.9.1911.