Pyhä Leger, Autunin esipaimen

Pyhä Leger (Leodegar) syntyi 600-luvun alussa vaikutusvaltaiseen frankkilaiseen perheeseen Burgundissa. Hän varttui kuningas Clothar II:n (584–629) hovissa, kävi koulua palatsin papiston alaisuudessa ja jatkoi opintojaan Poitiersissä, jossa piispana oli hänen setänsä Dudo. Siellä Leger tunsi Jumalan kutsun tulla Pyhän Hengen temppeliksi. Myös Dudo näki Legerin viisauden, hyveellisyyden ja rakkauden neitseelliseen puhtauteen sekä sen, kuinka Kristuksen kuva loisti hänen sydämessään.

Piispa Dudo vihki Legerin pian diakoniksi. Leger toimi hänen alaisuudessaan ylidiakonina huolehtien köyhistä ja koko hiippakunnan aineellisista tarpeista sekä piispallisesta koulusta. Leger saarnasi usein piispansa sijasta. Kun hänen äänensä kaikui katedraalin holveissa, ihmiset saattoivat luulla kuuntelevansa pyhää Hilarionia (Poitiersin piispana 353–369) ja kiittivät Jumalaa, joka oli lähettänyt heille tällaisen apostolin.

Pian pappisvihkimyksensä jälkeen Leger vetäytyi vuonna 650 köyhään ja syrjäiseen Pyhän Maixentuksen luostariin, jossa hän toivoi saavansa viettää elämänsä jäljellä olevan ajan rukouksessa ja mietiskelyssä. Jo seuraavana vuonna hänet kuitenkin valittiin luostarin johtajaksi. Kuusi vuotta Leger toimi veljestön hengellisenä johtajana pyhän Benediktuksen luostarisääntöä noudattaen. Älykästä ja lahjakasta apottia varten oli kuitenkin varattu vielä suurempia tehtäviä. Pyhä kuningatar Bathild (30.1.) pyysi häneltä apua valtakunnan hallinnon hoitamisessa. Leger jätti luostarinsa ja toimi muutaman vuoden kuningattaren neuvonantajana ja hänen lastensa ohjaajana.

Vuonna 663 Leger vihittiin burgundilaisen Autunin kaupungin piispaksi. Ensi töikseen hän kutsui koolle kirkolliskokouksen, joka palautti alueelle kirkollisen järjestyksen. Seudulle levinneet manikealaiset ja monoteliittiset harhaopit tuomittiin ja luostareita vaadittiin noudattamaan pyhän Benediktuksen luostarisääntöä. Leger otatti käyttöön pyhän Athanasioksen uskontunnustuksen ja korosti sakramenttien, erityisesti kasteen merkitystä.

Piispa Leger korjasi ja laajensi Autunin kaupungin katedraalia ja siirrätti paikalle Autunin suojelijan pyhän Simforianin (22.8.) reliikit sekä rakennutti kaupunkiin kolme kastekappelia. Piispa ei kuitenkaan rakastanut ainoastaan kauniita kirkkoja ja jumalanpalveluksia vaan hän välitti yhtä lailla myös köyhistä ja vaivaisista: hän rakennutti heille lukuisia hoitokoteja, joissa he saivat syödäkseen. Kaupungin papistolta piispa vaati köyhyyttä ja kuuliaisuutta. Hän opetti papistoa saarnaamaan ja opettamaan Jumalan kansaa. Tämän kaiken ohella Leger valvoi myös kaupungin muurien ja muiden julkisten rakennusten korjaustöitä. Koko ajan hän nautti kuningattaren täyttä luottamusta.

Vaikutusvaltaisen asemansa takia Leger joutui väistämättä mukaan poliittisiin juonitteluihin. Hajanaisen valtakunnan vallantavoittelijoista vaarallisin oli Ebroïn, joka murhautti Pariisin piispan Sigoberandin vuonna 664. Ebroïn onnistui myös pakottamaan kuningatar Bathildin luopumaan vallankäytöstä ja vetäytymään Chellesin luostariin. Burgundilainen aatelisto nousi kuitenkin Ebroïnia vastaan ja olisi surmannut hänet, jollei piispa Leger olisi tullut väliin. Tapahtumien seurauksena Ebroïn siirtyi Luxeuilin luostariin ja otti munkiksivihkimyksen.

Uusi kuningas Chideric pyysi piispa Legerin apua yhdistääkseen kolmeen osaan jakautuneen frankkien valtakunnan uudelleen. Yhteistyö sujui aluksi hyvin, mutta kun Childeric otti vaimokseen kirkon kanonien vastaisesti oman serkkunsa, Jumalan mies nuhteli häntä seurauksia pelkäämättä ja lopetti kokonaan yhteistyön hovin kanssa. Pääsiäisenä Leger oli kirkossa kastamassa katekumeeneja, kun kuningas tuli kirkkoon humalassa tahtoen surmata pyhän piispan. Leger osoitti marttyyreille ominaista luottamusta Jumalaan ja jatkoi palvelusta niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sitten hän meni huutavan ja miekkaansa heiluttavan kuninkaan luokse, joka kuitenkin joutui pois tolaltaan: kuningas kadotti Legerin tyystin näköpiiristään ja pakeni paikalta sekavassa tilassa.

Piispa päätti paeta varjellakseen kuningasta murhan synniltä, joka horjuttaisi koko valtakuntaa. Kuninkaan lähettämät miehet saivat kuitenkin hänet kiinni ja veivät piispan maanpakoon Luxueilin luostariin, jossa myös Ebroïn oli edelleen ja hautoi yhä kostoa. Vuonna 675 kuningas Childeric murhattiin, ja pyhä Leger sai palata Autuniin, jossa uskovat ottivat hänet vastaan ilosta itkien.

Samoihin aikoihin Ebroïn kuitenkin pakeni luostarista, kokosi ympärilleen tukijansa ja armeijansa ja ryhtyi valtataisteluun häikäilemättömämpänä kuin koskaan. Ebroïn syrjäytti hallitsijan ja surmautti yhdeksän piispaa sekä useita pappeja ja munkkeja. Hän tahtoi saada käsiinsä myös piispa Legerin. Ebroïnin joukot piirittivät Autunin kaupungin. Piispa ei voinut hyväksyä, että koko kaupunki joutuisi kärsimään hänen takiaan, ja seuraavana päivänä (26.8.678) hän antautui lausuen: ”Kiitän sinua, kaikkivoimallinen Jumala, että olet suonut tämän päivän kirkastaaksesi palvelijasi.” Leger lauloi psalmeja, kun häntä vietiin kaupunkia vastapäätä olevalle kukkulalle. Hänen silmänsä kaivettiin irti rautapiikeillä. Seuraavana yönä hän rukoili kiittäen Jumalaa siitä, että oli saanut menettää ruumiillisen näkönsä, jotta Hänen armonsa luomaton valo voisi loistaa hänelle entistä kirkkaammin. Sokea Leger lähetettiin luostariin.

Kahden vuoden kuluttua Leger kutsuttiin Ebroïnin tuomioistuimen eteen syytettynä kuningas Childericin kuoleman suunnittelemisesta. Ebroïn määräsi piispa Legerin seisomaan avojaloin terävillä kivillä. Legerin huulet leikattiin irti, hänen kasvojaan revittiin ja hänen kielensä revittiin pois. Sen jälkeen Leger riisuttiin alastomaksi, häntä raahattiin pitkin mutaisia katuja ja hänet asetettiin näytteille kaupungin torille. Verisestä ja mutaisesta pyhästä piispasta kuitenkin loisti marttyyrin kunnia.

Pyhä Leger vietiin kidutuksen jälkeen Fécampin luostariin, jossa nunnat huolehtivat hänestä kahden vuoden ajan. Ebroïn ei kuitenkaan ollut vielä tyydyttänyt verenjanoaan. Hän kokosi itselleen myötämielisistä kirkonmiehistä kokouksen ja haetutti paikalle Legerin, joka tuomittiin kaiken lisäksi vielä menettämään pappeutensa ja kuolemaan. Leger kuunteli oikeudenkäyntiä ääneti kuin Kristus Pilatuksen edessä.

Neljä aseistettua miestä vei Legerin metsään surmatakseen hänet. Pyhän miehen armontäyteinen läsnäolo vaikutti kuitenkin heihin ja teloitushetken koittaessa kolme heistä lankesi polvilleen ja pyysi häntä antamaan heille anteeksi. Pyhä Leger rukoili vainoojiensa puolesta, taivutti kaulansa alas ja neljäs mies, joukon kovasydämisin, iski kaikin voimin hänen päänsä poikki. Pyhän päätön ruumis jäi seisomaan pystyyn ylväänä kuin totuus. Kuoliniskun antanut mies joutui kauhun valtaan, potki ruumiin maahan ja lopulta heittäytyi tuleen järkensä menettäneenä.

Pyhä Leger tunnustettiin marttyyriksi välittömästi Ebroïnin kuoleman jälkeen. Hänen ruumiinsa vietiin Poitou’hön, jonne hänen kunniakseen rakennettiin basilika. Pyhän Legerin kunnioitus levisi nopeasti Ranskaan, Flanderiin ja Englantiin. Hänen reliikkinsä siirrettiin vuonna 782 Poitiersiin, Pyhän Maixentiuksen luostariin ja myöhemmin Rennesiin ja sieltä edelleen Ebreuiliin, jonka nimi muuttui Saint-Légeriksi. Osa reliikeistä on kuitenkin edelleen Autunin katedraalissa.