Pyhä marttyyri Basiliskos

Pyhä Basiliskos, joka oli suurmarttyyri Teodoros Alokkaan (17.2.) veljenpoika, oli setänsä tavoin kotoisin Mustanmeren rannikolta Amaseiasta. Keisari Diocletianuksen vainoissa (284–305) häntä kidutettiin kotikaupungissaan yhdessä sotilastovereittensa ja parhaiden ystäviensä Eutropioksen ja Kleonikoksen kanssa. Nämä kaksi kärsivät marttyyrikuoleman, mutta Basiliskos vietiin takaisin vankilaan. Siellä hän puhkesi katkeraan itkuun, koska ei saanut marttyyrien kruunua yhdessä tovereidensa kanssa. Silloin Kristus itse ilmestyi hänelle ja käski hänen mennä ensin hyvästelemään omaisensa ja sen jälkeen hänkin saisi kärsiä kunniakkaan marttyyrikuoleman. Basiliskos näki vankilan ovien olevan auki ja lähti vartijansa kanssa kotikyläänsä Khumialaan, missä hän hyvästeli äitinsä ja muut sukulaisensa kehottaen heitä pysymään lujina uskossaan ja rukoilemaan hänenkin puolestaan.

Basiliskos palasi Amaseian vankilaan juuri samaan aikaan, jolloin uusi maaherra Agrippa oli koonnut kaupungin merkkihenkilöt juhlimaan virkaanastumistaan. Kun hänelle kerrottiin Basiliskoksesta, hän määräsi tämän siirrettäväksi Pontoksen Komanan kaupunkiin tuomittavaksi yhdessä toisten kristittyjen kanssa. Hänen ylleen pantiin raskaat kahleet ja hänen jalkoihinsa naulattiin rautaiset sandaalit. Matkalla hänen vartijoikseen määrätyt kaksitoista sotilasta pieksivät häntä niin, että tie värjäytyi hänen verestään.

Matkan varrella sotilaat pysähtyivät Daknon kylässä (nyk. Dacozara). He sitoivat Basiliskoksen kuivuneeseen plataanipuuhun ja menivät itse ruokailemaan kylän johtavan naisen Traianeen kotiin. Pyhä Basiliskos alkoi rukoilla. Yhtäkkiä tuli maanjäristys, joka heitti ruokailijat lattialle. Kun he nousivat pystyyn, he näkivät hämmästyksekseen, että jo ammoin kuivunut plataani oli alkanut viheriöidä ja rungon viereen pyhän Basiliskoksen jalkojen juureen oli puhjennut lähde. Tämä jatkuvasti pulppuava lähde on säilynyt meidän aikoihimme asti.

Nämä ihmeelliset tapahtumat saivat aikaan, että Traiane ja hänen perhekuntansa alkoivat uskoa Kristukseen. Muutkin kylän asukkaat kiirehtivät paikalle ja kilpailivat siitä, kuka pääsisi koskettamaan Basiliskoksen vaatteita. Myös Basiliskosta saattaneet sotilaat alkoivat uskoa. Kun he jatkoivat matkaa vankinsa kanssa, he irrottivat hänen kahleensa, niin että hän saattoi kävellä vapaasti. Joka paikassa matkan varrella tapahtui Basiliskoksen vaikutuksesta ihmeitä ja ihmisiä kääntyi kristinuskoon. Sotilaat ihmettelivät, miksi Basiliskos ei halunnut syödä mitään. Hän sanoi, että rukous ja Kristuksen armo, jonka hän tunsi vaikuttavan itsessään, ravitsivat hänet, niin ettei hän tarvinnut ravintoa.

Kun vankisaattue saapui Komanaan, sinne oli juuri tullut myös maaherra Agrippa. Hän määräsi, että Basiliskos oli viipymättä vietävä uhraamaan Apolloksen temppeliin. Sikäläiset häntä vartioivat sotilaat pilkkasivat hänen uskoaan näkymättömään Jumalaan, mutta pyhä Basiliskos selitti heille varmana luottaen, että Jumala paljastaa itsensä hengellisesti armovoimassaan siinä määrin kuin ihminen pystyy ottamaan vastaan. Hän käyttää ihmeittensä välikappaleina niitä, joita Hän pitää armonsa arvollisina vastaanottajina.

Temppelissä Basiliskosta vaadittiin uhraamaan. Hän vastasi, että hän on aina valmis uhraamaan ylistystä Jumalalle. Agrippa kysyi häneltä, mikä hänen jumalansa nimi oli. ”Hän on sanoin ilmaisematon, käsittämätön, kuvaamaton ja näkymätön. Pyhät kirjoitukset antavat Hänelle sellaisia nimiä kuin Kaikkivaltias Isä, Herra ja Jumala, Kuningasten Kuningas ja Voimien Herra, Vapahtaja, Armollinen, Sääliväinen ja Pitkämielinen. Tälle Jumalalle minä uhraan ylistystä!” Tähän maaherra vastasi äkäisesti: ”Uhraa mille jumalalle tahdot, pääasia että uhraat, niin saadaan tämäkin asia selvitetyksi!” Kohottaen kätensä taivasta kohden Basiliskos rukoili palavasti Jumalaa tuhoamaan epäjumalat. Heti tuli laskeutui taivaasta sytyttäen temppelin tuleen, niin että Apollon patsas paloi poroksi. Maaherra ryntäsi ulos palavasta rakennuksesta, ja koko kaupunki järkyttyi tapahtumasta.

Toivuttuaan säikähdyksestään mutta vielä raivoissaan Agrippa pakotti Basiliskoksen, joka oli ihmeellisesti säilynyt elossa liekkien keskellä, tulemaan ulos ja syytti tätä noituuden harjoittamisesta. Basiliskos vastasi, ettei kyse ollut noituudesta vaan Jumalan voimasta. Näin Jumala tahtoi osoittaa, että pakanajumalat ovat pelkkää mielikuvitusta.

Kun maaherra näki Basiliskoksen taipumattomuuden, hän julisti tälle kuolemantuomion. Basiliskos vietiin kaupungin ulkopuolelle Dioskoroksen alueelle, missä hänet mestattiin toukokuun 22. päivänä. Kristitty nimeltä Marinos osti hänen ruumiinsa sotilailta ja rakennutti Komanaan kirkon, johon se juhlallisesti haudattiin.

Noin sata vuotta myöhemmin Konstantinopolin arkkipiispa pyhä Johannes Krysostomos antoi henkensä tuossa samaisessa kirkossa 14.9.407 ollessaan matkalla viimeiseen karkotuspaikkaansa. Edeltävänä yönä pyhä Basiliskos oli ilmestynyt hänelle ja luvannut, että seuraavana päivänä he kohtaavat. Pyhän Johanneksen ruumis lepäsi pyhän Basiliskoksen reliikkien vieressä 28 vuotta, kunnes se siirrettiin Konstantinopoliin. Hänen tyhjä hautansa on edelleen kirkossa. Pyhästä Basiliskoksesta ja hänen marttyyritovereistaan kerrotaan lyhyesti myös maaliskuun 3. päivän kohdalla.