Pyhä marttyyri Kalliopios ja hänen äitinsä Teokleia

Pyhä Kalliopios syntyi ylhäiseen perheeseen Pamfylian Pergessä. Hänen äitinsä Teokleia oli kristitty. Kun keisari Diocletianuksen edikti kristittyjen vainoista julistettiin vuonna 304, Kalliopios meni äitinsä rohkaisemana Galatian Pompeiopolikseen, missä maaherra Maximianus oleskeli. Nähdessään orgiat, joita maaherra vietti epäjumalien kunniaksi, nuori kristitty kieltäytyi osallistumasta niihin. Hän ilmoitti: “Olen kristitty, ja kunnioitan Kristusta paastoamalla.” Hänet vangittiin välittömästi ja vietiin maaherran eteen. Tämä alkoi houkutella häntä luopumaan Kristuksesta luvaten hänelle jopa oman tyttärensä vaimoksi, jos hän suostuisi. Kalliopios teki kuitenkin maaherralle täysin selväksi, että hän kuuluu kokonaan Kristukselle. “Tahdon tuoda Hänelle myös ruumiini uhriksi tahrattomana ja neitseellisenä”, hän sanoi. Maximianus pelotteli häntä pitkäaikaisella kidutuksella, joka päättyisi liekkeihin. Tähän Kalliopios totesi: “Pitkälliset kidutukset vain tekevät kruunustani kirkkaamman.”

Kalliopioksen kidutukset aloitettiin ruoskimalla häntä rautalangoilla, joiden päät oli kastettu lyijyyn, lyömistä jatkettiin häränjänteillä ja lopulta hänet pantiin makaamaan ristikolle, jonka alle oli sytytetty tuli. Mutta Jumalan enkeli puuttui asiaan ja sammutti tulen. Tämän jälkeen marttyyri heitettiin vankilan perimmäiseen tyrmään.

Kun Teokleia sai tietää, mitä hänen pojalleen oli tapahtunut, hän vapautti kaikki 550 orjaansa ja luovutti omaisuutensa köyhille ja kirkolle. Sen jälkeen hän lähti poikansa luo. Äidin tullessa vankilaan Kalliopios oli niin heikossa kunnossa, ettei jaksanut nousta pystyyn, sanoi vain sammuneella äänellä: “Tervetuloa, äiti, todistamaan Kristuksen kärsimyksistä minussa!” Teokleia rohkaisi häntä sanoen: “Olen onnellinen, että osakseni on tullut pyhittää sinut Herralle. Olet kallisarvoisin uhri, minkä voin Hänelle antaa.” Äiti ja poika valvoivat yhdessä koko yön rukoillen ja ylistäen Jumalaa. Keskiyöllä vankilassa leimahti taivaallinen valo ja kuului ääni, joka ylisti Kalliopioksen rohkeutta.

Aamulla Kalliopios vietiin uudelleen kuulusteltavaksi. Yöllinen näky oli vahvistanut häntä entisestäänkin ja hän huusi kovalla äänellä: “Minulla on kiire päästä kärsimään yhdessä Herrani ja Jumalani kanssa!” Oli suuren viikon torstai (kiirastorstai), mitä pakanat eivät tienneet. Teokleia antoi vainoojille viisi kultarahaa ja pyysi, että hänen poikansa kuolemantuomio toteutettaisiin ristiinnaulitsemalla, vieläpä pää alaspäin kuten apostoli Pietari. Teokleian toivomus toteutui, ja rangaistus pantiin toimeen suurena perjantaina (pitkäperjantai). Täsmälleen samaan aikaan kuin Kristus aikoinaan Kalliopios antoi ristillä riippuen henkensä Jumalan käsiin. Kun ruumis laskettiin alas ristiltä, Teokleia syöksyi syleilemään sitä. Se sylissään hän menetti tajuntansa ja kuoli. Paikalliset kristityt hautasivat äidin ja pojan samaan hautaan.