Pyhä marttyyri Maximilianus Thevesteläinen

Pyhä Maximilianus tuli isänsä Fabius Victorin ja asianajajan kanssa sotilasasioista vastaavan prokonsuli Dionin puheille Thevesten71 foorumille vuonna 295. Nuori Maximilianus ilmoitti, ettei voinut palvella armeijassa, koska oli kristitty. Oikeudenkäynnin autenttiset pöytäkirjat ovat säilyneet. Ne on päivätty 12.3.295, jolloin Maximilianus oli 21 vuoden ikäinen. Pöytäkirjoissa häntä haastattelee prokonsuli Dion, joka aloittaa kysymällä:
– Mikä on nimesi?
– Miksi haluat tietää nimeni? En voi palvella (armeijassa), koska olen kristitty.
– Valmistakaa hänet.

Kun häntä valmistettiin sotilaspalvelusta varten, Maximilianus toisti:
– En voi palvella. Olen kristitty.

Dion määräsi hänet mitattavaksi. Maximilianus oli noin 178 cm pitkä.
– Antakaa hänelle sotilaan sinetti.
– En suostu. En voi palvella.
– Palvele tai kuolet.
– En palvele. Voit leikata pääni. En palvele tätä maailmaa, vaan ainoastaan Jumalaani.
– Kuka on kääntänyt pääsi?
– Oma sieluni. Se, joka on minut kutsunut.

Dion kääntyi Maximilianuksen isän Victorin puoleen:
– Sano jotain pojallesi.
– Hän on perillä asioista ja osaa itse päättää, mikä on hänelle parasta, Victor vastasi.

Dion jatkoi puhumista Maximilianukselle:
– Suostu palvelemaan ja ota sotilassinetti.
– En ota sinettiä. Minulla on jo Kristuksen, Jumalani, sinetti.
– Lähetän sinut suoraan Kristuksesi luokse.
– Hyvä jos niin teet. Se olisi kunniani.
– Antakaa hänelle sinetti, Dion sanoi henkilökunnalleen.
– En ota tämän maailman sinettiä. Jos annat sen minulle, rikon sen, sillä se on arvoton. En voi kantaa lyijynpalaa kaulassani sen jälkeen, kun olen saanut Herrani Jeesuksen Kristuksen, elävän Jumalan Pojan, pelastavan merkin. Sinä et tunne häntä, mutta hän on kärsinyt pelastuksemme tähden. Jumala otti hänet ylös syntiemme tähden. Häntä me kristityt palvelemme. Seuraamme häntä elämän valtiaana ja pelastuksen antajana.
– Sinun täytyy palvella ja ottaa sinetti, muuten kuolet surkeasti.
– Palvelukseni kuuluu Herralleni. En voi palvella maailmaa. Olen jo sanonut, että olen kristitty.
– Herrojemme Diocletianuksen ja Maximianuksen, Constantiuksen ja Maximuksen pyhässä sotajoukossa on sotilaita, jotka ovat kristittyjä, ja he palvelevat.
– He tietävät, mikä heille on parasta. Mutta minä olen kristitty enkä voi tehdä väärin.
– Mitä väärää tekevät ne, jotka palvelevat armeijassa?
– Miten niin? Sinä tiedät, mitä he tekevät.
– Palvele. Jos halveksut sotilaspalvelua, tulet häviämään surkeasti.
– En häviä minnekään. Jos lähden tästä maailmasta, sieluni elää Herrani Kristuksen kanssa.

Kun Maximilianus ei antanut periksi, prokonsuli Dion käski poistaa hänen nimensä sotilaiden joukosta ja määräsi hänet miekalla surmattavaksi. ”Kiitos Jumalalle”, Maximilianus lausui.

Maximilianus vietiin teloituspaikalle, missä hän kehotti veljiä rientämään rohkeasti eteenpäin, jotta hekin saisivat nähdä Herran ja voittaisivat omakseen samanlaisen kruunun. Sitten hän kääntyi iloisesti isänsä puoleen ja pyysi tätä antamaan pyövelille vaatteensa, jotka isä oli valmistanut hänen sotilaspalvelustaan varten. Vielä hän lupasi, että he saisivat ylistää Herraa yhdessä, kun hän pääsisi taivaalliseen sotajoukkoonsa.

Tämän jälkeen pyhä Maximilianus mestattiin. Pompeiana-niminen nainen hankki hänen ruumiinsa itselleen ja säilytettyään sitä jonkin aikaa omassa kodissaan hän siirsi sen Karthagoon. Siellä pyhä marttyyri Maximilianus haudattiin pyhän marttyyripiispa Cyprianus Karthagolaisen (16.9.) haudan viereen. Kolmetoista päivää myöhemmin nainen kuoli ja hänet haudattiin samalle paikalle.