Pyhä profeetta Sakarja

Profeetta Sakarja oli pappissukua ja eli 500-luvulla eKr. Hän palasi Babylonian pakkosiirtolaisuudesta Israelin maahan sen jälkeen, kun Persian kuningas Kyyros oli vuonna 538 eKr. antanut juutalaisille luvan palata omaan maahansa. Maa oli vielä persialaisten vallan alla, mutta käskynhaltija Serubbabel oli juutalainen. Profeetta Sakarja aloitti toimintansa Jerusalemissa vuonna 520 yhdessä profeetta Haggain (16.12.) kanssa.

Profeetta Sakarja kannusti kansaa palaamaan Jumalan luokse. Hän rohkaisi juutalaisia temppelin jälleenrakennustyöhön, jota samarialaiset jarruttivat, ja kehotti heitä luottamaan käskynhaltija Serubbabeliin ja ylipappi Joosuaan, jotka Jumala oli asettanut heidän johtajikseen. Temppelin jälleenrakentaminen olisi merkki kansan pääsemisestä takaisin Jumalan suosioon.

Profeetta Sakarja sai kahdeksan profeetallisen näyn sarjan, jossa on vahva messiaaninen henki. ”Vielä minä annan Siionille lohdutuksen, vielä minä valitsen Jerusalemin omaksi kaupungikseni.” (Sak. 1:17.) Sakarjan kautta Jumala lupasi palata takaisin Siioniin ja asua Jerusalemissa, sillä Hän rakastaa kansaansa.

Hengellisesti katsoen profeetta Sakarjan julistama uudistunut kaupunki kuvaa kirkkoa, todellista Jerusalemia, johon kaikki kansat tulevat polvistuakseen Messiaan edessä. Sakarjan tukema Serubbabel oli Daavidin kuninkaallista sukua ja yksi Messiaan edelläkävijöistä juutalaisen kansan historiassa.

Kolmannessa näyssään (2:5) profeetta Sakarja näki enkelin tulevan alas taivaasta mitatakseen tämän uuden Jerusalemin, jonka ympärille ei enää rakenneta muureja, sillä Herra itse on sen tulisena muurina.

Neljännessä näyssä Messiasta nimitetään ”Uudeksi Versoksi”. Kirkon historiassa erityisasemaan nousi Sakarjan kuvaus Kristuksen Jerusalemiin ratsastuksesta: ”Riemuitse, tytär Jerusalem! katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa Hän on, Hän on nöyrä, Hän ratsastaa aasilla, aasi on Hänen kuninkaallinen ratsunsa.” (Sak. 9:9.) Kirkossa näistä sanoista on riemuittu vuosisadasta toiseen erityisesti palmusunnuntaisin. Profetia jatkuu kuvauksella siitä, kuinka Messias julistaa kaikille kansoille rauhan sanomaa ja Hänen valtansa ulottuu maan ääriin. Tämäkin on toteutunut hengellisesti pyhässä kirkossa.

Profeetta Sakarja ennusti myös Kristuksen kavaltamisen kolmellakymmenellä hopearahalla ja Hänen koko ristinkärsimyksensä: ”Ja he kohottavat katseensa minuun, kohottavat katseensa Häneen, jonka ovat lävistäneet. He surevat Häntä, niin kuin surraan ainoaa Poikaa.” Sakarja ilmoitti myös lävistämisen merkityksen: se puhdistaa maailman synnin ja lopettaa epäjumalien palvelemisen. ”Sinä päivänä Daavidin suvulle ja Jerusalemin asukkaille puhkeaa lähde, joka puhdistaa synnistä ja saastaisuudesta.” Kirkkoisien mukaan Sakarjan näkemät seitsemän palavaa lamppua eli ”Herran silmää” ovat seitsemän Pyhän Hengen lahjaa, jotka Kristus lähetti kirkolleen helluntaina.[1]

Profeetta Sakarja kuvasi myös Herran päivän tapahtumia ihmiskunnan historian lopulla, jolloin ”Herra, teidän Jumalanne, tulee Jerusalemiin, ja kaikki pyhät ovat Hänen mukanaan.” (Sak. 14:5.) Viimeisen taistelun jälkeen Jumalan voima loistaa kirkkaana ja alkaa loputon juhla, johon kutsutaan juutalaiset ja kaikki kansat, ja pyhässä kaupungissa kaikki on Herralle pyhitettyä. Silloin Herra on kaikki kaikessa.

Pyhä profeetta Sakarja nukkui pois vanhalla iällä ja haudattiin profeetta Haggain viereen. Mainittakoon myös, että Sakarjan messiaanisen ja hengellisen sanoman lisäksi eräät hänen ennustuksensa näyttävät sopivan hyvin toisen maailmansodan jälkeisiin tapahtumiin, kun juutalaisen kansan jäännökset saivat Jerusalemin taas haltuunsa kansanmurhan jälkeen. Sakarja esimerkiksi kuvaa, kuinka Jerusalemin kujilla leikkii taas lapsia, vaikka ”tämä kaikki onkin uskomatonta niiden silmissä, jotka noina päivinä ovat jäljellä tästä kansasta” (Sak. 8:6).