Pyhä Richarius

Pyhä Richarius (Riquier) oli syntyperältään ylhäistä pakanallista sukua ja kotoisin Pohjois-Ranskan Cellesistä läheltä Amiensia. Richariuksen nuoruudessa 500-luvun lopulla seudun asukkaat olivat vielä pääosin pakanoita. Kun kaksi kelttiläistä lähetyssaarnaajaa saapui alueen rannikolle, he saivat erittäin vihamielisen vastaanoton. Nuori Richarius otti lähetyssaarnaajat kuitenkin suojelukseensa, jotta nämä säilyisivät hengissä. Vastapalvelukseksi munkit alkoivat kertoa hänelle kristinuskosta. Richarius kuunteli heidän sanojaan koko yön. Tämän jälkeen hän tunnusti kyynelsilmin heille syntinsä. Kristityksi tultuaan Richarius alkoi tuntea halua ryhtyä julistamaan Vapahtajan ilosanomaa ja päätti omistaa elämänsä evankeliumin levittämiseen. Hän vapautti kaikki palvelijansa, ja katumuksellisen valmistautumisajan jälkeen hänet vihittiin papiksi.

Pappi Richarius muutti useiksi vuosiksi Englantiin, jossa hän valmistautui tehtäväänsä. Palattuaan hän aloitti lähetyssaarnaajan työn. Intomielisyydellään hän vakuutti monet kristinuskon totuudesta, ja useat kääntyivät kristityiksi kuultuaan hänen opetustaan. Richarius vapautti myös useita vankeja matkustaessaan pohjoisen provinsseissa ja jakoi saamansa rahat köyhille.

Monet halusivat Richariuksen hengelliseen ohjaukseen. Hän perusti heitä varten kirkon ja luostarin lähelle synnyinpaikkaansa Centulaa (Centulum). Richarius vetäytyi itsekin luostariin, jossa olemista hän rakasti yli kaiken.

Eräänä päivänä kuningas Dagobert (629–639) tuli vierailulle Richariuksen luo. Tämä antoi kuninkaalle siunauksen ja neuvoi, kuinka kristillisen hallitsijan tulisi käyttää valtaansa. Richarius sanoi Dagobertille, että maallisen hallitsijan tuli aina ylistää taivaan ja maan ainoaa valtiasta, Jumalaa. Kuningas oli vastuussa teoistaan Luojalle. ”Sen, jonka osana on totella, pitää tehdä itsestään tiliä Jumalalle. Mutta se, joka määrää muita, vastaa itsensä lisäksi myös kaikista alaisistaan”, Richarius opasti hallitsijaa. Kuunnellessaan askeetin puhetta Dagobert alkoi kunnioittaa häntä hänen suorapuheisuutensa vuoksi. Richarius ei mielistellyt hallitsijaa, vaan ohjasi häntä rehellisesti ja lempeästi.

Saavutettuaan korkean iän Richarius halusi vetäytyä yksinäisyyteen valmistautuakseen lähestyvään kuolemaansa. Sopiva paikka kilvoittelua varten järjestyi, kun hallitsija ja muut maan korkea-arvoiset henkilöt antoivat hänelle pienen maatilkun Crécyn metsästä ja rakennuttivat sinne erakkomajan. Sinne Richarius asettui oppilaansa Sigobardin kanssa.

Richariuksen tarkoitus oli pysytellä yksinäisyydessä ja täydellisessä Jumalan mietiskelyssä ja rukouksessa kuolemaansa saakka. Pian hänen asuinpaikkansa tuli kuitenkin yleiseen tietoon. Sairaita ja köyhiä samoin kuin rikkaita ja silmäätekeviä vaelsi Richariuksen luo saamaan siunauksen ja lievitystä ongelmiinsa. Jumalan armosta Richarius sai voiman auttaa rukouksillaan kaikkia. Jopa villieläimet ja luonto tottelivat häntä.

Tuntiessaan kuolemansa lähestyvän Richarius pyysi oppilastaan Sigobardia valmistamaan puunrungosta arkun. Tämän jälkeen Richarius rukoili: ”Olkoon maailman Vapahtaja armollinen minulle. Hän on ollut lohdutukseni tässä elämässä, olkoon hän palkintoni tulevassa elämässä.”

Pyhä Richarius nukkui kuolonuneen vuonna 645. Pian tämän jälkeen hänen oppilaansa tulivat hakemaan hänen ruumiinsa. He hautasivat pyhän Richariuksen Centulaan, ja pian hänen reliikkiensä äärellä alkoi tapahtua ihmeitä. Centulaan rakennettiin hieman myöhemmin myös suuri kirkko, ja sen luostarista tuli yksi kuuluisimmista keskiaikaisessa lännessä. Paikkakuntaa alettiin sittemmin kutsua nimellä Saint-Riquier.