Pyhä ruhtinas Lasarus Serbialainen

Pyhä Lasarus (Lazar) syntyi vuonna 1329. Hän ei kuulunut Serbian kuningassukuun, mutta hänen hyvät ominaisuutensa herättivät Serbian kuningas Stefan Dušanin huomion, ja tämä kutsui hänet hoviinsa Skopjeen. Lasarus hankki nuhteettomalla elämällään, rohkeudellaan ja hurskaudellaan kaikkien kunnioituksen. Hän solmi avioliiton kuninkaan sukulaisen pyhän Milican (19.7.) kanssa, joka synnytti hänelle viisi tytärtä ja kolme poikaa.

Dušanin jälkeen Serbiaa hallitsi hänen poikansa Stefan Uroš V (2.12.). Kun Stefan kuoli salamurhaajan uhrina 1360−1370-lukujen vaihteessa, valtaan nousi Lasarus, joka oli jo saanut ruhtinaan arvon. Hänkin joutui salamurhayrityksen kohteeksi, mutta selviytyi siitä ihmeellisesti. Vastustuksesta huolimatta Lasarus alkoi koota eripuraisia serbejä yhdistämään voimansa turkkilaisia vastaan. Poliittisen toiminnan ohella Lasarus osoitti suurta rakkautta kirkkoa kohtaan. Kuningas Dušan oli julistanut Serbian kirkon itsenäiseksi patriarkaatiksi, mikä oli saanut Konstantinopolin katkaisemaan yhteytensä Serbian kirkkoon. Valtaan noustuaan Lasarus pyrki palauttamaan yhteyden kirkkojen välille. Oppineen munkki Jesajan johtama lähetystö matkusti Konstantinopoliin ja onnistui taivuttamaan patriarkka Filoteoksen purkamaan anateeman vuonna 1375.

Pyhä Lasarus rakennutti useita kirkkoja ja luostareita niin Serbiaan kuin Pyhälle maalle ja Athosvuorelle. Hän otti hyvin vastaan pyhän Gregorios Siinailaisen oppilaat, jotka olivat paenneet Athokselta turkkilaisten pelossa, ja rakennutti heitä varten Gornjakin ja Ravanican luostarit.

Lasarus teki monia sotaretkiä turkkilaisia vastaan, vaikka omien ruhtinaiden eripuraisuus haittasi niiden menestystä. Lopulta hänen onnistui koota kaikki sotapäälliköt Kruševaciin. Hän kehotti heitä unohtamaan riitansa ja yhdistämään voimansa pyhän ristin vihollisia vastaan. Oli Ravanican luostarin perustamisen vuosipäivä. Pyhä Lasarus antoi toimittaa liturgian, jossa kaikki sotilaat osallistuivat pyhään ehtoolliseen. Sen jälkeen serbijoukot kävivät Kosovon tasangolla taisteluun sulttaani Murat I:n (1326−1389) kaksi kertaa suurempaa armeijaa vastaan. Tuossa taistelussa kesäkuun 15. päivänä 1389 pyhä ruhtinas Lasarus sai kuusitoista haavaa. Lopulta hän jäi vihollisen vangiksi ja hänet mestattiin.

Tarinan mukaan Lasarukselle ilmestyi taistelun aattona enkeli, joka kysyi, kumman hän halusi, maallista valtaa vai taivaan valtakunnan. Lasarus vastasi: ”Jos valitsen maallisen kuningaskunnan, se on pieni, katoava ja ohimenevä asia, mutta taivaan valtakunta kestää ikuisesti.” Taivuttaessaan päänsä miekan alle hän lausui rukouksen: ”Luojani, joka tuomitset tietäen ja tietämättäni tekemäni synnit, minä anon ja rukoilen Sinua: anna minulle anteeksi kaikki, minkä olen jättänyt tekemättä tahtosi mukaan, ja pelasta kansani tai oikeammin Sinun kansasi.”

Kun sulttaani sai tietää, miten arvokkaasti kristitty ruhtinas oli käynyt kuolemaan, hän antoi luvan haudata tämän ruumiin kunnianosoituksin Herran taivaaseen astumisen kirkkoon Prizrenissä.

Toisen version mukaan Lasaruksen onnistui Kosovon taistelussa tunkeutua muutamien urhoollisten miesten kanssa vihollisen leiriin. Eräs miehistä sai haavoitettua sulttaani Muratia, joka antoi ennen kuolemaansa määräyksen mestata Lasarus ja tämän toverit.

Kosovon taistelun seurauksena Serbian kuningaskunta ajautui osmanien alaisuuteen ja turkkilaisvalta alkoi levittäytyä Balkanin niemimaalle. Tappiosta huolimatta Kosovon taistelusta tuli Serbian kansan vastarinnan symboli miehitysvaltaa vastaan tulevien sorron vuosisatojen aikana.

Kun pyhän Lasaruksen jäännökset muutaman vuoden kuluttua kaivettiin maasta, ne levittivät ympärilleen ihanaa tuoksua. Reliikit siirrettiin Ravanican luostariin. 1600-luvun lopussa muslimit tuhosivat luostarin ja munkit siirsivät Lasaruksen pyhäinjäännökset Fruška Goran alueelle Vrdnikin luostariin, jota alettiin kutsua uudeksi Ravanicaksi. Toisen maailmansodan jälkeen pyhäinjäännökset vietiin Belgradin katedraaliin. Nykyisin ne ovat jälleen Ravanican luostarissa.