Pyhät marttyyrit Dorotea ja Teofilos

Pyhä Dorotea eli Kappadokian Kesareassa (nyk. Kayseri Keski-Turkissa) 200-luvun lopussa. Hän oli jalosukuinen, mutta hänen vanhempansa olivat kuolleet. Dorotea pidätettiin keisari Diocletianuksen (284–305) vainon aikana. Kun Dorotea ei suostunut uhraamaan jumalille, hänet jätettiin kahden uskonsa kieltäneen naisen, Kristiinan ja Kallistan huostaan. Nämä eivät kuitenkaan saaneet Doroteaa muuttamaan mieltään, vaan päinvastoin molemmat palasivat kirkon yhteyteen Dorotean vaikutuksesta. Tästä kuullessaan maaherra Sapriciuksen kärsivällisyys loppui. Kristiina ja Kallista sidottiin selät vastakkain ja poltettiin elävältä. Dorotea määrättiin mestattavaksi.

Kuullessaan tuomiosta Dorotea iloitsi: ”Kristus, sieluni Ylkä, kiitän Sinua tästä kutsusta astua Sinun paratiisiisi.” Tämän kuullut Teofilos-niminen lakimies sanoi pilkallisesti: ”Dorotea, lähetä minullekin jotain kukkia tai hedelmiä Ylkäsi puutarhasta.” ”Voin lähettääkin”, Dorotea vastasi.

Kun Doroteaa oltiin teloittamassa, paikalle tuli kaunis lapsi, jolla oli kolme kaunista omenaa ja kolme punaista ruusua, vaikka oli keskitalvi. Dorotean pyynnöstä lapsi – joka oli enkeli – antoi hedelmät ja kukat Teofilokselle ja sanoi: ”Tässä on se mitä Dorotea lupasi. Terveisiä hänen Ylkänsä puutarhasta.” Teofilos järkyttyi eikä voinut enää olla uskomatta. Hän alkoi ylistää Kristusta suureen ääneen työtoveriensa suureksi hämmästykseksi. Teofilos ilmoitti Sapriciukselle, että hänen ainoa toiveensa oli kuolla niin nopeasti kuin mahdollista ja päästä paratiisiin, jossa Dorotea odotti häntä. Kidutuskaan ei saanut häntä muuttamaan mieltään, ja niin hänetkin surmattiin mestaamalla.