Pyhittäjä Adrian Ondrusovalainen

Pyhittäjä Adrian, maallikkonimeltään Andrei Zavališin, oli aatelismies, joka palveli suuriruhtinas Iivana III:n hovissa. Hän omisti suuren sukutilan Syvärijoen varrella. Metsästysretkellä vuonna 1492 hän tapasi sattumalta pyhittäjä Aleksanteri Syväriläisen (30.8.) ja alkoi käydä hänen luonaan kuuntelemassa hänen hengellistä opetustaan. Lopulta Andrei vihkiytyi munkiksi Syvärin luostarissa saaden uuden nimen Adrian.74 Kilvoiteltuaan joitakin vuosia Adrian vetäytyi pyhittäjä Aleksanterin siunauksella yksinäiselle Laatokan niemelle, jonne rakennettiin kirkko pyhän Nikolaoksen kunniaksi. Näin sai alkunsa Ondrusovan luostari.

Luostarin läheisessä metsässä piilotteli rosvojoukkio. Sen päällikkö sattui tapaamaan pyhittäjä Adrianin ja käski munkkeja häipymään paikalta. Adrianilla ei ollut rahaa niemen lunastamiseen, mutta hän lupasi rukoilla rosvopäällikön puolesta Jumalaa. Tämä nauroi hänelle, mutta Adrian anoi niin nöyrästi ja hellittämättä, että rosvopäällikkö pehmeni ja sanoi: ”No, asukaa sitten niemellä.” Vähän tämän jälkeen rosvopäällikkö joutui läheisellä Storoževin niemellä piilottelevan toisen rosvojoukkion vangiksi. Hän tiesi, että häntä odotti armoton kuolema rosvojen käsissä, ja katui entistä elämäänsä. Silloin hän näki edessään pyhittäjä Adrianin, joka lupasi hänen vapautuvan. Adrian katosi ja samassa rosvopäällikkö huomasi olevansa vapaa. Hämmästyneenä hän kiiruhti pyhittäjä Adrianin luostariin, jossa hän tapasi munkit psalmiveisuun parista. Kävi ilmi, ettei Adrian ollut poistunut luostaristaan. Rosvopäällikkö lankesi pyhittäjän jalkoihin. Hän pyysi siunausta päästä kilvoittelemaan luostariin ja eli siellä katumuksessa kuolemaansa saakka. Myös toisen rosvojoukkion päällikkö tuli katumukseen pyhittäjä Adrianin rukousten avulla ja vihkiytyi munkiksi saaden nimen Kiprian (ks. 2.11.). Myöhemmin hän perusti luostarin ja tuli tunnetuksi ihmeistä, joita hänen kauttaan tapahtui.

Pyhittäjä Adrian tunnettiin ja muistettiin tsaari Iivana Julman hovissa ajoilta, jolloin hän oli ollut tsaarin isoisän Iivana III:n palveluksessa. Elokuussa vuonna 1549 Iivana Julma kutsuikin Adrianin tyttärensä Annan kummiksi. Paluumatkalla Moskovasta pahantekijät kävivät Adrianin kimppuun Pižin kylän (ven. Obža) lähistöllä noin 30 kilometrin päässä Ondrusovan luostarista. He olettivat löytävänsä häneltä tsaarin antamia arvolahjoja, mutta pettyivät toiveessaan; mitään aarteita Adrianilla ei ollut. Pahantekijät surmasivat Adrianin ja kätkivät hänen ruumiinsa suohon. Luostarissa veljestö odotti turhaan hänen paluutaan. Kahden vuoden kuluttua pyhittäjä Adrian ilmestyi eräänä yönä muutamille munkkivanhuksille, kertoi väkivaltaisesta kuolemastaan ja osoitti paikan, jonne hänen ruumiinsa oli kätketty. Seuraavana päivänä, 17. toukokuuta, veljestö löysi hänen jäännöksensä ja hautasi ne luostarin kirkon viereen.

Pyhittäjä Adrianin muistoa on vietetty eri päivinä, joiden on oletettu liittyvän hänen kuolemaansa ja pyhäinjäännöstensä löytämiseen. Elokuun 26. päivää on pidetty hänen kuolinpäivänään ja hänen suojeluspyhänsä marttyyri Adrianoksen muistopäivänä.