Pyhittäjä Anthimos Sokea

Pyhittäjä Anthimos Sokea syntyi vuonna 1727 Kefallonian saarella nykyisen Kreikan alueella. Kasteessa hän sai nimekseen Athanasios. Seitsemänvuotiaana hän menetti näkönsä sairastuttuaan isorokkoon. Hänen äitinsä hartaiden rukousten ansiosta oikean silmän näkö palautui kuitenkin osittain, niin että lapsi saattoi opetella lukemaan.

Nuorena Athanasios oli jonkin aikaa merillä, mutta omistautui sitten kokonaan Jumalalle. Hänet vihittiin munkiksi ja sai nimekseen Anthimos. Näihin aikoihin hän menetti uudestaan näkönsä lähes kokonaan. Jumalanäiti ilmestyi hänelle ja selitti, että tämä tapahtui hänen hengelliseksi hyödykseen. Siitä lähtien hän oli täynnä hengen palavuutta, ja ruumiillinen sokeus muuttui hänessä hengelliseksi näkemiseksi.

Ensin Anthimos oli munkkina Athosvuorella. Myöhemmin hän alkoi tehdä työtä kansan hengellisen tilan kohottamiseksi Aigeianmeren saarilla. Hän saarnasi muun muassa Khioksella ja Naksoksella. Hänen elämänsä oli hyvin askeettista ja hänen rukouksensa saivat aikaan ihmeitä.

Käytyään pyhiinvaelluksella Pyhässä maassa Anthimos asettui pienelle Kastelorizonin saarelle Vähän-Aasian etelärannikolla, jonne hän rakennutti Pyhälle Georgiokselle omistetun luostarin. Saaren asukkaat osallistuivat innokkaasti hankkeeseen, koska Anthimos oli rukouksillaan vapauttanut saaren pitkäaikaisesta kuivuudesta. Seuraavana vuonna Astipalean saarella (Kosin länsipuolella) hän osoitti selvänäkemisen lahjallaan paikan, mistä asukkaat saattoivat löytää rakennusaineita naisluostaria varten. Näin syntyneen luostarin hän omisti Jumalanäidin Portaitissa-ikonille. Tätä luostaria Anthimos rakasti erityisesti ja olisi halunnut itsekin jäädä sinne. Mutta paholainen sai aikaan ikäviä panetteluja, olihan kyse naisluostarista. Syytökset olivat perättömiä, mutta pyhittäjä poistui saarelta, jonka asukkaita hän oli paljon auttanut ihmeitä tekevillä rukouksillaan, ja palasi kotisaareensa Kefalloniaan. Siellä hän seitsemän nunnan avustuksella rakensi uudestaan Pyhän Paraskevan luostarin, joka oli tuhoutunut maanjäristyksessä vuonna 1766. Anthimos itse asui pienessä luolassa luostarin kirkon lähettyvillä.

Kefalloniasta käsin Anthimos kävi myös Kreetalla ja opetti siellä raakuudestaan tunnettuja Sfakian alueen asukkaita. Hän vapautti heidät erinäisistä taikauskoisista käsityksistä, paransi sokean naisen ja sai aikaan monia muita ihmeitä, jotka tekivät suuren vaikutuksen niin kristittyihin kuin muslimeihinkin. Rauhoittuneet sfakialaiset auttoivat häntä rakentamaan Pyhän Antonioksen luostarin (1770).

Anthimos saarnasi myös Kytheran saarella, jonne hän rakennutti Pyhän Johannes Kastajan luostarin (1773). Sikinoksen saarelle hän rakennutti viimeisen luostarinsa, jonka hän omisti Jumalanäidin Elävöittävän lähteen juhlalle (1775). Sieltä hän jatkoi saarnatoimintaansa Peloponnesoksen niemimaalla.

Palattuaan Kefalloniaan Anthimos sai kutsun Peloponnesokselta verisistä riidoistaan tunnetuilta Manin asukkailta tulla rakentamaan rauhaa heidän välilleen. Myrskyn takia hänen laivansa joutui etsimään suojaa rannikolta, jonka asukkaat harjoittivat merirosvousta. Kaksi rosvoa Kelpesioksen kylästä hyppäsi laivaan tarkoituksena tappaa sen matkustajat. Mutta kun sokea pyhittäjä, joka ei ollut koskaan tavannut heitä, kutsui heitä nimeltä ja moitti heidän syntistä elämäänsä, he liikuttuivat, katuivat ja pyysivät anteeksi. Pyhittäjä nuhteli välinpitämättömyydestä kylän pappia, joka oli saapunut paikalle maallikoksi pukeutuneena muiden kyläläisten kanssa. Opetettuaan kaikille evankeliumin hyveitä Anthimos jatkoi matkaansa.

Ennen kuin laiva saapui Maniin, Jumala paljasti Anthimokselle, että tämän piti palata luostariinsa, jossa hän pian kuolisi. Saavuttuaan Lepedaan hän todellakin sairastui maksatautiin ja alkoi valmistautua lähtöönsä. Hän antoi nunnilleen viimeiset ohjeet. Syyskuun 4. päivänä vuonna 1781 sokea pyhittäjä, joka oli elämänsä aikana rakennuttanut kokonaista kuusi luostaria, nukkui rauhassa kuolonuneen 55-vuotiaana. Ekumeeninen patriarkaatti julisti hänet virallisesti pyhäksi vuonna 1974.