Pyhittäjä Comgall Bangorilainen

Pyhä Comgall, Bangorin luostarin perustaja ja eräs irlantilaisen luostarielämän isähahmoista, syntyi Irlannin Ulsterissa vuoden 516 tienoilla ylhäiseen irlantilaiseen piktiperheeseen. Nuoruudessaan hän toimi sotilaana, mutta vetäytyi opiskelemaan pyhän Fintan Clonenaghilaisen (Cluain Eidnech) luostariin. Siellä Comgall oppi ymmärtämään syvällisesti luostarielämän periaatteet. Kun hänet oli vihitty papiksi, hän vietti jonkin aikaa erakkoelämää Ernejärven saarella äärimmäisessä askeesissa. Kerrotaan, että seitsemän tämän yhteisön munkkia kuoli nälkään ja kylmään, jolloin hän helpotti toisten kilvoituksia mutta ei omiaan.

Vuoden 555 tienoilla Comgall perusti Belfastin lahden rannalle Bangorin (Bennchor) luostarin, josta tuli koko Irlannin tunnetuin ja suurin yhteisö. Sivuluostarit mukaan lukien siellä oli noin kolmetuhatta munkkia. He harjoittivat käsityötä ja opettivat nuorille sekä uskonnollista että maallista kirjallisuutta, pyhien kirjoitusten sanat aina huulillaan ja Jumalan muistaminen sydämessään. Comgall jakoi heidät seitsemään noin kolmensadan laulajan kuoroon, jotka ylistivät Jumalaa ja lukivat esirukouksia ihmisten puolesta.

Tämän pyhyyden koulun oppilaisiin kuului muun muassa pyhä Columbanus (19.11.), joka levitti Comgallin hengellistä perintöä Keski-Eurooppaan monien muiden pyhien tavoin. Bangorin luostarista tuli koko kelttiläisen kirkon luostarikuuliaisuuden ja liturgisen palvelustehtävän esikuva. Sen kautta yksityisten katumusharjoitusten ja useasti toistuvien synnintunnustusten käytäntö levisi läntiseen Eurooppaan.

Pyhän Comgallin ihmeistä on paljon kertomuksia. Hän paransi erään sokean hieromalla sylkeään tämän silmiin. Kerran hänen luostariinsa tuli vieraita, eikä veljestöllä ollut tarjota heille mitään. Silloin Comgall rukoili, ja rantaan ui kaloja, jotka hyppivät itse rannalle. Eräs ikimuistoinen tapaus liittyy hiiriin. Comgall pyysi erästä rikasta ruhtinasta antamaan aitastaan viljaa nälkäisille, mutta tämä kieltäytyi antamasta mitään, eikä suostunut edes myymään viljaa, vaikka Comgall yritti tarjota hänelle hopea-astiaa. ”Tarvitsen jokaisen jyvän Luchia varten”, mies sanoi viitaten vanhaan äitiinsä, jonka nimi merkitsi kelttiläisessä kielessä hiirtä. ”Saakoon Luch jyväsi”, Comgall lausui ja lähti pois. Kun mies meni myöhemmin tutkimaan aittojaan, aitassa kuhisi tuhansia hiiriä, jotka olivat syöneet hänen jyvänsä viimeistä myöten.

Comgall oli tunnettu hengellisestä ymmärryksestään ja viisaasta sielunhoidostaan. Hän ystävystyi aikansa pyhien, erityisesti Columba Ionalaisen (9.6.) kanssa: he saarnasivat yhdessä evankeliumia Skotlannissa. Palattuaan Irlantiin hän perusti toisen luostarin, Cell Comgarin. Toverinsa kuoltua Comgall lausui: ”Minun sielunkumppanini on kuollut ja minä olen jäänyt ilman päätä. Niin sinäkin olet päättömänä, sillä ihminen ilman sielunkumppania on ruumis vailla päätä.”

Viimeisinä vuosinaan Comgall kärsi todennäköisesti ankaran askeesinsa aiheuttamista vaikeista sairauksista menettäen täysin kuulonsa. Pyhä Comgall Bangorilainen nukkui pois rauhassa toukokuussa 601 jättäen perinnökseen yhteisölleen runomuotoon laaditun luostarisäännön.

Bangorin luostari pysyi yhtenä Irlannin suurimmista ja tärkeimmistä hengellisistä keskuksista, kunnes tanskalaiset hävittivät sen vuonna 823. Kuvataiteessa pyhä Comgall on usein kuvattu pitelemässä kiveä enkelin ojentaessa hänelle kalaa. Hänen muistoaan on vietetty Irlannissa 11.5., mutta manner-Euroopassa yleensä 10.5.