Pyhittäjä Gerasimos Uusi

Pyhä Gerasimos syntyi Pelonnosoksen Trikalassa vuonna 1509. Hän kuului tunnettuun Notaraksen sukuun, josta myöhemmin syntyi myös Filokalian kokoaja pyhä Makarios Korinttolainen (muistopäivä 17.4.). Gerasimos sai kristillisen kasvatuksen ja päätti jo nuorena antautua kilvoituselämään.

Pyhittäjä Gerasimos matkusteli ajan olosuhteisiin nähden erittäin paljon. Ensin hän lähti Zakynthoksen saarelle. Sieltä hän siirtyi Keski-Kreikan kautta Thessaliaan, sitten Konstantinopoliin ja Mustanmeren seuduille. Kaikkialla hän pyrki kohtaamaan luostarikilvoittelijoita ja ottamaan heistä oppia.

Lopulta Gerasimos meni joksikin aikaa Athosvuorelle, missä hänet vihittiin suuren skeeman munkiksi.¹ Kilvoiteltuaan Athoksella jonkin aikaa Gerasimos tahtoi päästä Pyhään maahan paikoille, joissa Herramme Jeesus Kristus oli kulkenut maan päällä. Sieltä hän jatkoi matkaansa Siinaille ja kierteli sitten laajasti Egyptin ja Libyan alueilla.

Pitkien ja vaivalloisten matkojensa jälkeen Gerasimos palasi takaisin Jerusalemiin. Kun hän oli ensin viettänyt vuoden Pyhän haudan kirkossa lampukoiden hoitajana, Jerusalemin patriarkka Germanos vihki hänet papiksi. Hän palveli patriarkaatissa kaksitoista vuotta lainkaan herpaantumatta askeettisissa kilvoituksissaan. Kerran hän paastosi Jordanin erämaassa Herran esimerkin mukaan neljäkymmentä päivää.

Jerusalemista Gerasimos siirtyi takaisin Zakynthokseen, missä hän eli vaikeapääsyisessä paikassa viisi vuotta käyttäen ravintonaan pelkästään kasviksia ilman leipää. Lopulta hän siirtyi Zakynthokselta Kefallonian saarelle, mistä tuli hänen viimeinen asuinpaikkansa.

Kefalloniassa pyhittäjä asui ensin vajaan vuoden luolassa. Siihen aikaan saarella tapahtui ihme. Eräs pappi, joka asui kahden nunnanelämää viettävän sisarensa kanssa Omalan alueella, näki kirkosta tullessaan useamman kerran valon loistavan tietyssä vaikeapääsyisessä paikassa. Lopulta hän meni tutkimaan, mistä oli kysymys. Hän löysi sieltä kallionsyvennyksestä Jumalanäidin ikonin. Hän rakennutti paikalle pienen kirkon, johon ikoni sijoitettiin.

Uutinen löydöstä levisi ympäri ja pyhä Gerasimoskin tuli kumartamaan ikonia. Papin sisaret näkivät hänet ja alkoivat pyydellä, että hän ryhtyisi heidän hengelliseksi ohjaajakseen. Pappi itse luovutti hänelle paikan luostaria varten. Pyhä Gerasimos istutti sinne omin käsin öljypuita ja viinitarhan sekä kaivoi kaivon, josta on kummunnut runsaasti vettä aina meidän päiviimme saakka. Tämä herätti kateutta naapureissa, ja pappikin alkoi katua lahjoitustaan, mutta rauhallisesti ja Jumalaan luottaen pyhä jatkoi toimiaan, kunnes Jumala johdatti hänen estelijänsä ja kadehtijansa katumukseen.

Vähitellen paikalle syntyi naisluostari, jonka hengellisenä isänä pyhä Gerasimos toimi. Sen kirkko oli omistettu Jumalanäidin kuolonuneen nukkumiselle. Papin sisarten lisäksi luostariin saapui muitakin; nunnien lukumäärä kasvoi pyhittäjän elinaikana 25:een. Joka päivä pyhä Gerasimos piti nunnille opetuspuheita kristityn ja erityisesti luostarikilvoittelijan hyveistä. Parhaana opetuksena heille kuitenkin oli hänen oman elämänsä esimerkki.

Pyhä Gerasimos nukkui rauhallisesti kuolonuneen luostarinsa kirkon vuosijuhlana 15.8.1579 ja hänet haudattiin luostarin alueelle. Hänen pyhät jäännöksensä löytyivät maatumattomina 20.10.1581. Koska Gerasimoksen kuolinpäivä sattui suureksi juhlaksi, hänen muistoaan vietetään pääasiallisesti pyhäinjäännösten löytymispäivänä.

Jo eläessään pyhä Gerasimos oli rukouksillaan vapauttanut Kefallonian pitkäaikaisesta kuivuudesta. Hänen kuolemansa jälkeen hänen jäännöstensä äärellä tapahtui monia ihmeitä. Nykyään hän on tunnettu erityisesti mielenterveydeltään järkkyneiden parantajana. Pyhän Gerasimoksen perustama luostari toimii edelleen ja on tunnettu pyhiinvaelluspaikka.