Pyhittäjä Hieroteos Uusi

Pyhittäjä Hieroteos syntyi vuonna 1686 Peloponnesoksen Kalamatassa. Hän oli rikkaiden ja ylhäisten vanhempien poika. Hänen lahjakkuutensa ja oppimisintonsa ilmenivät jo varhain. Kun hän tuli naimaikään, hänen vanhempansa kihlasivat hänet vastoin hänen tahtoaan. Jumalan sallimuksesta vanhemmat kuitenkin kuolivat joitakin päiviä ennen häitä, ja nuorukainen oli taas vapaa. Hän lähti Kalamatasta Zakynthoksen saarelle. Siellä hänen rikkaat sukulaisensa kehottivat häntä menemään Länsi-Eurooppaan opiskelemaan. Mutta suuresta opinhalustaan huolimatta hän lähti mieluummin Athosvuorelle hankkimaan todellista hengellistä tietoa.

Athoksella Hieroteos kilvoitteli erään erakon oppilaana. Tutkiessaan pyhien isien opetuksia hän havaitsi, kuinka vaikenemiskilvoittelun tie on vaikea ja vaarallinen, jos ei ole ensin saanut harjoitusta kuuliaisuudessa. Sen takia hän meni vähäksi aikaa Ivironin yhteiselämäluostariin, missä hänet vihittiin viitankantajamunkiksi. Sieltä hän lähti Konstantinopoliin yhdessä luostarista sinne lähetettyjen munkkien kanssa salaisena toiveenaan saada kärsiä marttyyrikuolema Kristuksen tähden. Koska näin ei kuitenkaan tapahtunut, hän siirtyi Valakiaan (vastaa suunnilleen nykyistä Etelä-Romaniaa) ja sen jälkeen Venetsiaan tarkoituksena täydentää opintojaan. Mutta hänen kyltymättömän tiedonjanonsa saattoi tyydyttää vain antautuminen askeettiseen kilvoitukseen ja sisäiseen näkemisen. Niinpä hän palasi Ivironin luostariin ja ryhtyi innokkaasti kilvoittelemaan valvomisessa ja rukouksessa.

Kolmenkymmenen vuoden ikäisenä Hieroteos vihittiin pappismunkiksi. Siitä lähtien hän enensi jatkuvasti kilvoittelujaan. Alussa hän oli syönyt kaksi tai kolme kertaa viikossa kauraleipää tai joskus monen päivän vanhoja, jo vähän pilaantuneita linssejä, nyt hän alkoi vähitellen olla kokonaan syömättä jopa kaksi viikkoa. Hän nukkui vain tunnin vuorokaudessa. Koko muun ajan hän rukoili lakkaamatta vuodattaen kyyneleitä ja pakottaen itseään, niin ettei sisäinen rukous lakkaisi hetkeksikään.

Kun ankara kulkutauti kylvi kuolemaa Aigeianmeren Sporadien saariston Skopeloksen saarella, Hieroteos meni sinne muiden munkkien kanssa asukkaiden tueksi. Nämä alkoivat hartaasti pyydellä häntä jäämään heidän luokseen ja hän jäikin kahdeksaksi vuodeksi. Hän opetti koulussa, saarnasi kirkossa ja toimi rippi-isänä. Mutta vaikenemiskilvoitus oli edelleen hänen suuri rakkautensa ja niinpä hän lähti oppilaansa Meletioksen kanssa Giuran (Jura) asumattomalle pikku saarelle, jossa hän kilvoitteli vähän aikaa kahden muun veljen kanssa. Mutta ylenpalttisen askeesin heikentämänä hän sairastui ja kuoli muutaman päivän kuluttua syyskuun 13. päivänä vuonna 1745. Hän oli tuolloin 59-vuotias. Hänen oppilaansa Meletios, joka suri syvästi ohjaajansa menetystä, hautasi hänet saarelle ja palasi Ivironin luostariin.

Kun Meletios muutaman vuoden kuluttua otti kreikkalaisen tavan mukaisesti luut pois haudasta, hän toi luostariin pyhän vanhuksensa pääkallon ja leukaluun, joista lähtee hyvää tuoksua ja jotka ovat saaneet aikaan paljon ihmeitä.