Pyhittäjä Jefrosinia Polotskilainen

Pyhittäjä Jefrosinia oli Polotskin[1] ruhtinas Georgi Vseslavitšin tytär ja pyhän ruhtinas Vladimirin (15.7.) lapsenlapsi viidennessä polvessa. Hän syntyi vuonna 1110 ja sai nimen Predislava. Hän vietti lapsuutensa lukien Psalttaria ja muita Raamatun kirjoja ja rukoili paljon. Predislavan täyttäessä kaksitoista vuotta maine hänen ymmärtäväisyydestään ja kauneudestaan oli levinnyt kauas Polotskin ruhtinaskunnan ulkopuolelle. Monet ruhtinaat tavoittelivat häntä puolisokseen, mutta hän torjui kaikki avioliittoehdotukset. Kuultuaan, että hänen vanhempansa aikoivat kuitenkin kihlata hänet eräälle ylhäiselle ruhtinaalle, hän lähti salaa kotoaan ja meni luostariin, jonka igumeniana oli hänen tätinsä Romania. Tämä ei pelännyt Predislavan vanhempien reaktiota, vaan kutsui heti pappismunkin, joka vihki Predislavan nunnaksi nimellä Jefrosinia. Kun vanhemmat saivat tietää vihkimyksestä, he itkivät tytärtään kuin kuollutta ja jättivät hänet Jumalan huomaan.

Aluksi nuori nunna vietti tavallista luostarielämää. Polotskin piispa Elian toivomuksesta hän siirtyi jonkin ajan kuluttua asumaan Pyhän Sofian katedraalin yhteyteen. Siellä hänen tehtävänään oli lukea ja jäljentää kirjoja katedraalin kirjastossa. Kirjojen myynnistä saamansa rahat hän jakoi salaa köyhille.

Kerran yöllä Jefrosinia näki unessa Herran enkelin, joka kehotti häntä perustamaan luostarin Polotskin lähelle Seltson kylään. Näky toistui kahdesti. Enkeli ilmestyi myös piispa Elialle. Vuonna 1125 piispa juhlallisesti luovutti Jefrosinialle nunnaluostarin perustamista varten Kristuksen kirkastumisen kirkon, joka sijaitsi enkelin osoittamassa kylässä. Muuttaessaan kylään Jefrosinia otti mukaansa vain kirjansa – ne olivatkin hänen koko omaisuutensa.

Kristuksen kirkastumisen luostari muotoutui ja kasvoi vähitellen. Hyvää hengellistä harkintakykyä käyttäen pyhittäjä Jefrosinia ohjasi sisaria pelastuksen tiellä ja kylvi heidän sydämeensä Jumalan sanaa. Hän opetti kuuliaisuussisarille lukutaitoa, kirjojen jäljentämistä, laulua ja käsitöitä, jotta he oppisivat nuoresta pitäen tuntemaan Jumalan lain ja tottuisivat työntekoon. Aikanaan Jefrosinian sisar Jevdokia ja serkku Jevpraksia tulivat luostariin ja vihittiin nunniksi. Jefrosinia myös perusti luostarin yhteyteen koulun, jonka ansiosta sisaristo kasvoi nopeasti.

Pyhittäjä Jefrosinia rakennutti 1150-luvulla luostariin kivisen kirkon Vapahtajan kunniaksi. Rakennusmestari Johannes tuli Pyhän Hengen ohjaamana hänen luokseen ja kertoi saaneensa kehotuksen tulla rakentamaan kirkkoa. Jefrosinia lahjoitti valmistuneeseen kirkkoon kullalla koristellun käsiristin, johon oli upotettu monien pyhien reliikkejä sekä kappale Herran ristiä.[2] Kirkon sisällä parvella oli kaksi pientä keljaa, joista toisessa pyhittäjä Jefrosinia asui. Hän kuunteli jumalanpalvelukset keljassaan. Pienestä ikkunasta hän saattoi nähdä kaupungin kirkkoineen sekä avaran peltomaiseman.

Jefrosinia perusti myös Jumalansynnyttäjälle omistetun munkkiluostarin. Hän pyysi Konstantinopolin patriarkka Luukasta (1156–1169) ja Bysantin keisari Manuel I Komnenosta (1143–1180) lähettämään kopion evankelista Luukkaan maalaamasta Jumalanäidin ihmeitätekevästä ikonista ja lahjoitti sen munkkiluostarin kirkkoon. Ikoni tunnetaan Korsunin Jumalanäidin ikonina.

Monet maallikot tulivat Jefrosinian luo etsimään hengellistä ohjausta. Hän osasi taitavasti sovitella naapureiden riitoja ja ehkäisi ruhtinaiden, pajareiden ja kansan välisiä erimielisyyksiä. Monet luottivat hänen rukoustensa voimaan ja saivat häneltä hengellistä apua.

Saavutettuaan korkean iän pyhittäjä Jefrosinia luovutti luostarin johdon sisarelleen nunna Jevdokialle ja päätti itse toteuttaa hartaan toiveensa. Hän lähti pyhiinvaellusmatkalle Jerusalemiin mukanaan matkaoppaana ruhtinas David sekä nunna Jevpraksia. Matkalla hän tapasi keisari Manuelin, joka oli sotaretkellä unkarilaisia vastaan, ja Konstantinopolissa patriarkka Luukkaan. Hän kävi rukoilemassa Hagia Sofian kirkossa ja muilla Konstantinopolin pyhillä paikoilla. Jerusalemissa hän majoittui venäläiseen Jumalansynnyttäjän luostariin ja kävi sieltä käsin rukoilemassa Herran haudalla. Vierailtuaan myös muilla pyhillä paikoilla hän sairastui ja antoi henkensä Herralle toukokuun 23. päivänä vuonna 1173. Omasta toivomuksestaan hänet haudattiin Pyhän Teodosioksen luostariin kirkon eteishuoneeseen. Kun sulttaani Saladin valloitti Jerusalemin vuonna 1187, venäläiset munkit ottivat lähtiessään mukaansa pyhän Jefrosinian ruumiin ja toivat sen Kiovan luolaluostariin. Siellä Jefrosinian reliikit lepäsivät aina vuoteen 1910 asti, jolloin hänet kanonisoitiin ja pyhäinjäännökset siirrettiin Polotskiin hänen perustamaansa luostariin.


[1] Polotsk on kaupunki Valko-Venäjällä noin 200 km Minskistä koilliseen.

[2] Pyhittäjä Jefrosinian rakennuttama Vapahtajan kirkko on säilynyt meidän päiviimme asti. Risti sen sijaan katosi toisen maailmansodan aikana eikä sitä ole löydetty.