Pyhittäjä Joannikios Devičilainen
Pyhittäjä Joannikios eli 1300-luvulla ja oli kotoisin Dukljan alueelta Adrianmeren tuntumasta. Nuoresta lähtien hän rakasti yksinäisyyttä ja mietiskelevää elämää. Jo varhain hän jätti vanhempiensa kodin ja meni Itä-Serbiaan, jossa hän asettui Crna Rekan metsäseudulle parin kilometrin päähän Ibarjoesta. Alue tunnettiin 1200-luvulla eläneen serbialaisen askeetin Pietari Korišalaisen kilvoituspaikkana.
Joannikios asui luolassa harjoittaen lakkaamatonta Jeesuksen rukousta ja ankaraa askeesia. Vuosien myötä hänen hengellisen elämänsä maine levisi ympäri Serbiaa ja monet tulivat kuulemaan hänen opetustaan ja saamaan häneltä siunauksen. Eräät jäivät kilvoittelemaan hänen ohjauksessaan. Joannikios antoi rakentaa kirkon ja keljoja oppilaitaan varten. Maineensa kasvaessa hän kuitenkin päätti paeta ihmisten hänelle osoittamaa kunnioitusta ja vetäytyi Devičin metsään Kosovossa. Siellä hän kilvoitteli useita vuosia täydellisessä yksinäisyydessä taistellen demoneja vastaan, jotka koettivat saada hänen mielensä irtaantumaan lakkaamattomasta rukouksesta. Lopulta hän sai kyynelten lahjan rukouksessa.
Kun Serbian hallitsija despootti Georgi Brankovič (1427–1456) sai kuulla Joannikioksen pyhästä elämästä, hän toi psyykkisesti sairaan tyttärensä Marian tämän luokse. Joannikios paransi lapsen heti. Hallitsija oli hämmästyksissään ja kysyi, miten voisi palkita pyhän, jolloin tämä pyysi häntä rakennuttamaan Devičiin Neitsyt Marian temppeliinkäynnille omistetun luostarin.[1]
Pyhittäjä Joannikios saavutti korkean iän. Hän nukkui kuolonuneen Devičin luostarissa vuonna 1430 lähes sadan vuoden ikäisenä ja hänen pyhäinjäännöstensä äärellä alkoi pian tapahtua ihmeitä. Kun vihollisjoukot tuhosivat Devičin luostarin ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikana, ne eivät pystyneet vahingoittamaan pyhittäjä Joannikioksen hautaa. Toisen maailmansodan jälkeen luostari on toiminut nunnaluostarina.