Pyhittäjä Sergei Nurmalainen

Pyhittäjä Sergei Nurmalainen (Vologdalainen, Obnoralainen) oli venäläinen, mutta luostarikilvoittelunsa hän aloitti pyhällä Athosvuorella. Sieltä hän palasi Venäjälle ja eli pyhittäjä Sergei Radonežilaisen hengellisessä ohjauksessa tämän perustamassa Pyhän Kolminaisuuden luostarissa. Ohjaajansa siunauksella hän siirtyi luostarista erämaahan. Radonežin ihmeidentekijä näki, että Sergei oli Pyhää Henkeä täynnä oleva astia, josta oli tuleva munkkien ohjaaja ja Kristuksen lauman paimen. Pyhittäjä asettui kilvoittelemaan Vologdan alueelle metsäiselle mäelle Nurmajoen varrelle. Siellä hän eli rukouksessa ja täydellisessä hiljaisuudessa kuolettaen ruumistaan paastolla ja työllä. Kahdesti rosvot hyökkäsivät hänen kimppuunsa. Ensimmäisellä kerralla he pahoinpitelivät hänet miltei kuoliaaksi, mutta rukouksensa voimalla hän toipui nopeasti. Toisen kerran rosvot yrittivät käydä hänen kimppuunsa hänen ollessaan yöllä rukoilemassa. He olivat aseistautuneet, Sergeillä oli kädessään vain rukousnauhansa. ”Jumala, tule minun avukseni”, hän huusi, ja samassa rosvot pakenivat pelon vallassa.

Sergei olisi halunnut elää erakkona Jumalaa palvellen elämänsä loppuun asti, mutta Jumala oli päättänyt asettaa hänen valonsa lampunjalkaan, jotta hän valaisisi enkeltenvertaisen elämänsä esimerkillä toisia ja tuottaisi heille hengellistä hyötyä. Hänen luokseen tuli sielun pelastusta kaipaavia etsijöitä, joista monet jäivät kilvoittelemaan hänen luokseen. Kun oppilaiden joukko oli kasvanut 40:een, rakennettiin kirkko ja kinobia.

Samaan aikaan Nurmajoen erämaassa neljän kilometrin päässä kilvoitteli erakkona pyhittäjä Paavali Obnoralainen (10.1.). Pyhittäjä Sergei kävi hänen luonaan keskustelemassa hengellisistä kysymyksistä. Hän ihmetteli erakon aineetonta elämää, ja Paavali puolestaan kunnioitti Sergeitä pappina, luostarin perustajana ja viisaana ohjaajana. He kertoivat toisilleen ajatuksensa ja jakoivat murheensa eivätkä ryhtyneet mihinkään kysymättä ensin neuvoa toisiltaan. Lisäksi pyhittäjä Paavali sai ottaa Sergeiltä vastaan pyhän ehtoollisen.

Monien vaivojen ja kilvoitusten jälkeen pyhittäjä Sergei sairastui vakavasti. Sairasvuoteellaan hän tulkitsi pyhittäjä Paavalin näkemän näyn ja ennusti, että tämä tulee rakentamaan luostarin Pyhän Kolminaisuuden kunniaksi. Tuntiessaan kuolemansa lähestyvän Sergei osallistui pyhiin salaisuuksiin. Sitten hän kohotti kätensä taivasta kohti, lausui hiljaa rukouksen ja nukkui pois rauhassa vuonna 1412. Pyhittäjä Sergein hauta on ollut 1500-luvulta alkaen lukemattomien ihmeiden lähteenä ja monet ovat parantuneet siellä sielullisista ja ruumiillisista sairauksistaan.