Pyhittäjä Šio Mgvimeläinen
Pyhittäjä Šio (Simeon) eli 500-luvulla. Hän syntyi Syyrian Antiokiassa kristittyyn perheeseen ja sai hyvän koulutuksen. Kuultuaan pyhästä Johannes Zedazenilaisesta (ks. s. ###), joka oppilaineen kilvoitteli autioilla seuduilla, hän lähti salaa tämän luokse. Pyhittäjä Johannes lupasi ottaa Šion oppilaakseen, jos tämä saisi siihen vanhempiensa siunauksen. Johannes myös ennusti, että Šion vanhemmat vihkiytyisivät itsekin munkkiuteen. Šio palasi kotiinsa, mutta ei kertonut, mitä oli tapahtunut.
Jonkin ajan kuluttua Šion vanhemmat todella menivät yhteisestä päätöksestä luostariin. Silloin Šio myi kaiken omaisuutensa. Hän jakoi almuja köyhille, orvoille, leskille ja yksinäisyydessä kilvoitteleville erakoille ja vapautti kaikki perheensä palveluksessa olleet orjat. Järjestettyään näin asiansa hän palasi pyhittäjä Johanneksen luo. Tämä otti hänet iloiten vastaan ja vihki hänet munkiksi.
Šio kilvoitteli erämaassa pyhittäjä Johanneksen kanssa kaksikymmentä vuotta. Kun Johannes sai jumalallisessa ilmoituksessa kehotuksen valita oppilaidensa joukosta 12 askeettia ja lähteä näiden kanssa Iberiaan (Georgiaan) vahvistamaan kansan uskoa, hän valitsi pyhittäjä Šion lähtijöiden joukkoon.
Georgiassa pyhät isät asettuivat Zedazenvuorelle. Myöhemmin he hajaantuivat eri puolille maata julistamaan Jumalan sanaa. Pyhittäjä Johanneksen siunauksella Šio asettui Mtskhetan lähistöllä jyrkässä vuorenrinteessä olevaan luolaan ja antautui siellä ankaraan askeesiin. Hän toisti rukouksissaan jatkuvasti psalmin sanoja: ”Herra on minun valoni ja apuni, ketä minä pelkäisin? Herra on minun elämäni turva, ketä siis säikkyisin?” (Ps. 27:1). Kilvoitustensa palkkioksi hän sai nähdä ilmestyksessä Jumalansynnyttäjän ja pyhän Johannes Kastajan. Kallioon puhkesi lähde, josta hän sai vettä, ja kyyhkynen toi hänelle ruokaa niin kuin korpit muinoin profeetta Elialle.
Kerran Georgian kuninkaan hovimies Evagre oli metsästämässä Sarkinetin vuorilla. Hän näki pyhittäjä Šion, joka oli kädet taivasta kohti kohotettuina uppoutunut rukoukseen. Tapaaminen kokonaan rukoukselle omistautuneen ja maailmalta piilossa elävän miehen kanssa sai Evagren valtoihinsa. Hän tunsi itsekin irtautuvansa kaikesta maallisesta ja jäi kilvoittelemaan Šion kanssa. Sana hovimiehen kääntymyksestä levisi kuitenkin nopeasti ympäri Georgiaa ja ihmisiä alkoi virrata heidän luokseen. Myös kuningas Parsman tuli tapaamaan kilvoittelijoita tuohtuneena entisen neuvonantajansa elämänmuutoksesta. Mutta kun hän näki pyhittäjä Šion kasvoilla säteilevän Jumalan armon, hän otti kruunun päästään ja polvistui hänen eteensä. Šio puolestaan suuteli kuningasta, auttoi häntä nousemaan pystyyn ja painoi kruunun takaisin hänen päähänsä. Kuningas Parsman lahjoitti Šiolle maata ja varoja kirkon rakentamiseksi erämaahan.
Kun kirkko oli valmistunut, kuningas Parsman saapui katolikoksen, useiden piispojen ja pyhittäjä Johanneksen kanssa sen vihkimisjuhlaan. Kirkon ympärille kasvoi luostariyhteisö, jossa kilvoitteli lopulta lähes kaksituhatta munkkia. Monet tulivat käymään luostarissa saadakseen pyhittäjä Šion ihmeitätekevän siunauksen ja parantuakseen sairauksistaan hänen esirukoustensa avulla.
Kaipaus täydelliseen yksinäisyyteen piti kuitenkin Šion sielua vallassaan. Hengellisen isänsä Johannes Zedazenilaisen siunauksella hän hyvästeli veljestön ja nimitti oppilaansa Evagren luostarin johtajaksi. Itse hän vetäytyi syvälle maan alle kaivomaiseen luolaan katkaisten kaiken yhteyden maailmaan. Ruoka laskettiin hänelle narun varassa alas luolaan.
Kilvoiteltuaan ruumiittoman enkelin tavoin vielä viisitoista vuotta Šio sai ilmestyksessä tiedon lähestyvästä kuolemastaan. Pyhittäjä Šio päätti maallisen vaelluksensa toukokuun 9. päivänä osallistuttuaan sitä ennen pyhään ehtoolliseen. Hänen ruumiinsa haudattiin hänen perustamaansa luostariin, jota alettiin kutsua Šio Mgvimeläisen nimellä. Se on yksi harvoista vanhoista luostareista, joka on säilynyt huolimatta lukuisista Georgian yli pyyhkäisseistä hävityksistä.