Pyhittäjät Nektarios ja Teofanes

Pyhät Nektarios ja Teofanes olivat veljeksiä ja kotoisin Joanninan kaupungista Pohjois-Kreikan keskiosista. He syntyivät 1500-luvun jälkipuoliskolla ylhäiseen ja varakkaaseen Apsaradeksen sukuun, joka oli tunnettu hurskaudestaan. Pojat saivat erinomaisen koulutuksen, mutta he luopuivat tämän maailman turhuuksista ja heistä tuli munkkeja. Ohjaajakseen he valitsivat vanhus Sabbaksen (3.2.) ja elivät hänen johdollaan Joanninan järven saarella kymmenen vuotta aina hänen kuolemaansa saakka. Isä Sabbas, joka oli itse suuri askeetti, opetti heille kilvoituselämän periaatteet, joita he noudattivat lopun ikäänsä. He söivät jatkuvasti paastoruokaa lisäämättä siihen edes öljytilkkasta ja nauttivat ravintoa usein vain joka toinen päivä. Teofanes kantoi pysyvästi raskaita rautakahleita viittansa alla.

Vanhuksensa kuoleman jälkeen veljekset, jotka molemmat oli vihitty papeiksi, tunsivat itsensä orvoiksi ja menivät Athosvuorelle Dionysioksen luostariin pyytämään neuvoa siellä tuohon aikaan asuneelta patriarkka Nifonilta (11.8.). Tämä neuvoi heitä palaamaan luostariinsa Joanninan saarelle ja elämään siellä edesmenneen vanhuksensa ohjeiden mukaan. Palatessaan he saivat kuitenkin tietää, että vanhus Sabbasta luostarin perustamisessa tukeneet maallikot olivat ottaneet sen haltuunsa ja vaativat heiltä maksua sen luovuttamisesta. Rettelöintiä välttääkseen veljekset eivät ryhtyneet vaatimaan oikeuksiaan vaan päättivät perustaa uuden erakkolan saaren sisäosaan. He rakennuttivat sinne kaksi kirkkoa, yhden pyhälle Nikolaokselle ja toisen pyhälle Johannes Edelläkävijälle. Lähistölle asettuivat myös heidän kolme sisartaan ja vanhempansa, jotka hekin tahtoivat elää enkelielämää.

Mutta uudessa paikassakin niin kateelliset kirkolliset tahot kuin virkavalta aiheuttivat veljeksille vaikeuksia, vaikka heillä oli kaikki patriarkaatin myöntämät itsenäisen luostarin perustamiseen tarvittavat asiakirjat. He muistivat patriarkka Nifonin heille Athoksella antaman neuvon: ”Jos tulee koettelemuksia, älkää vastustako vaan siirtykää toiseen paikkaan, jossa voitte elää rauhassa.” Niinpä he päättivät luopua monin kustannuksin ja vaivoin rakennuttamastaan luostarista saadakseen säilyttää hesykastisen elämäntapansa. Vuonna 1511 he siirtyivät Thessaliaan Meteoran alueelle, josta oli tulossa tuon ajan tärkein luostarielämän keskus (ks. 23.4.).

Meteoran Kristuksen kirkastumisen luostarin igumenin siunauksella Nektarios ja Teofanes asettuivat asumaan seuraaviksi seitsemäksi vuodeksi Johannes Edelläkävijän pilariksi kutsutulle korkealle kalliolle, jonka jyrkkä muoto on päätä huimaava. Vuonna 1518 he siirtyivät sieltä luoksepääsemättömälle Barlaamin kalliohuipulle. Barlaam-niminen erakko oli aikaisemmin rakentanut sinne Kolmen pyhän esipaimenen kirkon, joka oli päässyt rapistumaan. Nektarios ja Teofanes korjasivat sen, ja heidän enkelimäinen elämänsä veti paikalle myös muita munkkeja. Kun veljestö kasvoi kolmeenkymmeneen, päätettiin rakentaa isompi kaikille pyhille omistettu kirkko. Perustajaveljekset huolehtivat myös kelja- ja talousrakennusten rakennuttamisesta munkkien tarpeisiin. He hankkivat luostarin alaisuuteen peltoja ja viinitarhoja, niin että veljet saattoivat aineellisista huolista vapaina keskittyä Jumalan työhön.

Nektarios ja Teofanes ohjasivat omalla esimerkillään uusia veljiä sekä sanoin että teoin huolehtimaan sielustaan ja kohoamaan yhä lähemmäksi Jumalaa. Barlaamin kalliosta tuli uudet hyveiden portaat, jotka johtivat pelastustaan janoavia hurskaita kristittyjä maasta taivaaseen.

Kun Kaikkien pyhien kirkko valmistui 17.5.1544, pyhä Teofanes oli ollut jo kymmenen kuukautta vaikeasti sairaana, mutta tahtoi nähdä sen. Keppiin nojaten hän tuli kirkkoon, jossa hän ylisti Jumalaa ja kiitti kaikkia pyhiä. Sitten hän siunasi veljet, kivenhakkaajat, rakentajat ja puunleikkaajat. Syvästi tyytyväisenä kaikesta näkemästään hän palasi keljaansa ja siunaten itsensä ristinmerkillä asettui kuolinvuoteelleen. Iltapäivällä neljän aikaan hän katsoi läsnä olevia veljiä iloisesti ja lempeästi. He alkoivat laulaa rukouspalvelusta kuolevalle. Samalla hetkellä keljan ylle syttyi kirkkaasti valaiseva tähti. Heti auringonlaskun jälkeen, kun tämä munkkeuden aurinko myös laski ja hänen sielunsa astui taivaan palatseihin, tähtikin katosi. Pyhä Nektarios poistui tästä elämästä kuusi vuotta veljensä jälkeen 7.4.1550. Barlaamin (Varlaam) luostari on edelleen toiminnassa.