Seitsemänkymmentä pyhää ja kunniakasta apostolia

Kun Herra Jeesus Kristus oli valinnut matkakumppaneikseen ja opetuslapsikseen kaksitoista apostolia, joille Hän uskoi ylevimmät opetuksensa, Hän valitsi seuraajiensa suuresta joukosta vielä seitsemänkymmentä muuta apostolia (Luuk. 10:1–17). Eräissä evankeliumikäsikirjoituksissa lukumäärä on 72. Varhaisen syyrialaisen perimätiedon mukaan apostoleja oli alun perin 72, mutta myöhemmin kaksi heistä kieltäytyi tunnustamasta Messiasta Jumalaksi, ja näin apostolien lukumääräksi jäi 70.

Luku 70 symboloi kaksinkertaista täydellisyyttä, sillä seitsemän on laadullisen täydellisyyden ja kymmenen määrällisen täydellisyyden luku. Luvun taustalla on myös pitkä raamatullisten esikuvien historia. Jaakob sai 70 jälkeläistä, joista tuli Egyptissä Israelin kansan kantaisiä (2. Moos. 1:5). Egyptistä lähdön jälkeen Jumala käski Mooseksen koota avukseen 70 vanhimman neuvoston. Nämä seurasivat Moosesta pyhälle vuorelle ja saivat nähdä Jumalan kirkkaalla valtaistuimellaan (2. Moos. 24:1–11). Näistä vanhimmista muodostui esikuva juutalaista lakia tulkinneelle Sanhedrin-neuvostolle, johon kuului 70+1 jäsentä. Kun Kristus valitsi 70 apostolia, hän muodosti uuden hengellisen neuvoston, joka ohjasi ihmiskunnan pois hengellisestä Egyptistä ja ryhtyi tulkitsemaan kaikelle kansalle evankeliumia, hengellistä lakia.

Kristus lähetti apostolit matkaan ilman rahakukkaroa ja sandaaleja. Hän käski heidän kulkea Hänen edellään jokaiseen kaupunkiin ja kylään. Apostolien toiminnan tarkoitus oli valmistaa maaperää Kristukselle tekemällä ihmeitä ja julistamalla Jumalan valtakunnan olevan lähellä. Kristusta seurasi apostolien lisäksi monia muitakin, jotka olivat luopuneet kaikesta seuratakseen Häntä. He kokoontuivat Hänen taivaaseenastumisensa ja helluntain välisenä aikana rukoilemaan Jerusalemin yläsaliin. Opetuslapsia oli tuossa vaiheessa noin 120 – toisin sanoen Jumalan valinnan lukumäärä kaksitoista kymmenkertaisena (Ap.t. 1:15).

Kun Pyhä Henki oli vuodatettu ja apostolit hajaantuneet kaikkialle maailmaan, monia muitakin Kristuksen seuraajia luettiin arvollisiksi pääsemään apostolien joukkoon. Kaikki eivät olleet edes kulkeneet Kristuksen mukana Hänen maanpäällisen elämänsä aikana, mutta hekin tekivät suurtyön hyvän sanoman levittämiseksi maailmassa. He rakensivat pyhää kirkkoa niin sanoillaan kuin oman verensä vuodattamisella.

Apostoli-sana tarkoittaa ”lähetettyä”, joten alkukirkossa jokainen Kristuksen tai Hänen kirkkonsa lähettämä oli laajassa mielessä apostoli. Vähitellen sanan käyttö alkoi kuitenkin vakiintua tarkoittamaan erityisesti Kristuksen kahtatoista ja seitsemääkymmentä apostolia. Toisaalta ”lähetettyjen” määrä oli käytännössä suurempi, joten seitsemänkymmentä voidaan ymmärtää myös symbolisena lukuna. Kirkon traditiossa apostoleiksi onkin kutsuttu Herran lähettämien kahdentoista ja seitsemänkymmenen apostolin rinnalla myös lähes kaikkia niitä kirkon työntekijöitä, joiden nimet on mainittu Uudessa testamentissa. Pyhän Hengen lähettämiä apostoleja laajemmassa mielessä ovat myös kaikki ne lukemattomat, joita vuosisatojen kuluessa on lähetetty Vapahtajan ylösnousemuksen todistajiksi.

Seitsemänkymmenen apostolin joukossa ensimmäinen on Herran veli Jaakob, Jerusalemin ensimmäinen piispa (23.10.). Apostolien joukossa kunnioitetaan myös Sakkeusta, joka kiipesi puuhun nähdäkseen Kristuksen (Luuk. 19). Seitsemänkymmenen apostolin joukkoon luetaan myös Justus, Eleutheropoliksen piispa (30.10.) ja Herran sukulainen Kleopas (27.4. ja 30.10.) sekä kuusi ensimmäisestä seitsemästä diakonista: Stefanos (27.12.), Filippos (11.10.), Prokhoros, Nikanor, Timon ja Parmenas (28.7.).

Kristuksen lähettämiä apostoleja, jotka myöhemmin olivat yhteistyössä Paavalin kanssa, ovat Aristarkos, Apamean piispa (Ap.t. 19:29, Kol. 4:10, muistopäivät 27.9. ja 14.4.), Aristobulos, Britannian piispa (Room. 16:10, muistopäivät 31.10. ja 15.3.), Barnabas (Ap.t. 4:37, 12:25, Gal. 2:1, muistopäivä 11.6.), Crescens, Khalkedonin piispa (2. Tim. 4:10, muistopäivä 30.7.), Karpos (2. Tim. 4:13, muistopäivä 26.5.), Quartus (Room. 16:23, muistopäivä 10.11.), Epainetos, Karthagon piispa (Room. 16:5, muistopäivä 30.7.), Erastos, Paneadoksen piispa (Ap.t. 19:22, muistopäivä 10.11.), Gaios, Efesoksen piispa (Ap.t. 20:4, muistopäivä 5.11.), Hermas, Filippin piispa (Room. 16:14, muistopäivät 5.11. ja 8.3.), Herodion, Patraksen piispa (Room. 16:11, muistopäivät 10.11. ja 28.3.), Linus, Rooman piispa (2. Tim. 4:21, muistopäivä 5.11.), Markus, jota kutsuttiin myös Johannekseksi, Bybloksen piispa (Ap.t. 12:12, muistopäivä 27.9.), Patrobas, Pozzuolin piispa (Room. 16:14, muistopäivä 5.11.), Pudens (2. Tim. 4:21, muistopäivä 14.4.), Silas, Korintin piispa (Ap.t. 15:27, muistopäivä 30.7.), Silvanus, Tessalonikan piispa (2. Kor. 1:19, 1. Tess. 1:1, muistopäivä 30.7.), Tertius, Ikonionin piispa (Room. 16:22, muistopäivä 30.10.), Trofimos (Ap.t. 20:4, 2. Tim. 4:20, muistopäivä 14.4.), Olympas (Room. 16:15) ja Filologos (Room. 16:15).

Muita Paavalin kanssa yhteistyötä tehneitä apostoleja ovat Agabos (Ap.t. 11:28, 21:19, muistopäivä 8.4.), Aquila (Ap.t. 18:1, Room. 16:3, muistopäivät 13.2. ja 14.7.), Ampliatus, Odyssopoliksen piispa (Room. 16:8, muistopäivä 31.10.), Ananias (Hanania), Damaskoksen piispa (Ap.t. 5:1, muistopäivä 1.10.), Andronikos (Room. 16:7, muistopäivä 30.7.), Apelles, Smyrnan piispa (Room. 16:10, muistopäivä 10.9.), Apelles, Herakleian piispa (muistopäivä 31.10.), Apollos, Kesarean piispa (1. Kor. 3:5, muistopäivä 8.12.), Artemas, Lystran piispa (Tit. 3:12, muistopäivä 30.10.), Arkippos (Kol. 4:17, muistopäivät 22.11. ja 19.2.), Asynkritos, Hyrkanian piispa (Room. 16:14, muistopäivä 8.4.), Akaikos (1. Kor. 16:17, muistopäivä 15.6.), Keefas, Ikonionin piispa (1. Kor. 3:21, muistopäivä 8.12.), Caesar, Koroneian tai Dyrrachiumin piispa (8.12.), Clemens, Sardeksen piispa (Fil. 4:3), Epafroditos, Kolofonin piispa (Fil. 4:18, muistopäivä 8.12.), Eubulos (2. Tim. 4:21, muistopäivä 28.2.), Filemon, Gazan piispa (Filem. 1–2, muistopäivä 22.11.), Flegon, Marathonin piispa (Room. 16:14, muistopäivä 8.4.), Fortunatus (1. Kor. 16:17, muistopäivä 15.6.), Jason, Tarsoksen piispa (Ap.t. 17:5–9, Room. 16:21), Luukas, Laodikean piispa (2. Tim. 4:11, muistopäivä 10.9.), Markus, Barnabaksen serkku ja Apolloniaksen piispa (Kol. 4:10, 2. Tim 4:11, muistopäivä 30.10.), Narkissos, Ateenan piispa (Room. 16:11, muistopäivä 31.10.), Nymfas (Kol. 4:15, muistopäivä 28.2.), Onesimos (Kol. 4:9, Filem. 11–19, muistopäivät 22.11. ja 15.2.), Onesiforos, Kolofonin piispa (2. Tim. 1:16, muistopäivä 7.9.), Rufus, Theben piispa (Room. 6:13, muistopäivä 8.4.), Stakhys, Paavalin ja Andreaksen oppilas, Byzantionin piispa (Room. 16:9, muistopäivä 31.10.), Stefanas (1. Kor. 1:16, muistopäivä 15.6.), Sosthenes, Kolofonin piispa (1. Kor. 1:1, muistopäivä 8.12.), Sosipatros, Ikonionin piispa (Room. 16:21, muistopäivät 10.11. ja 29.4.), Timoteus, Efesoksen piispa (Ap.t. 16, 1–2. Tim., muistopäivä 22.1.), Titus, Kreetan piispa (Gal. 2:1, 2. Tim. 4:10, Tiit., muistopäivä 25.8.), Tykhikos, Kesarean tai Khalkedonin piispa (Ap.t. 20:4, Ef. 6:21, muistopäivä 8.12.) ja Urbanos, joka oli piispana Makedoniassa (Room. 16:9, muistopäivä 31.10).

Seitsemänkymmenen apostolin joukossa muistellaan lisäksi eräitä, joita ei mainita Uudessa testamentissa: pyhä Kodratos (21.9.), joka kuoli vuoden 130 tienoilla, pyhä Zenas, Laodikean Diospoliksen piispa (27.9.), ja pyhä Euodios, Antiokian piispa (7.9.), jota kunnioitetaan Kristuksen lähettämänä.