Jumalanpalvelukset ja niihin osallistuminen

Kaikki ovat tervetulleita ortodoksisen kirkon jumalanpalveluksiin, mutta ehtoolliseen osallistuminen edellyttää kirkon jäsenyyttä.

Jumalanpalvelukset

Ortodoksisella kirkolla on rikas liturginen elämä. Täydellisimmillään se näyttäytyy luostareissa. Ortodoksisessa maailmassa on luostereita, joissa toimitetaan kaikki yhdeksän päivittäiseen jumalanpalvelussääntöön kuuluvaa palvelusta: yhdeksäs hetki, ehtoopalvelus, ehtoonjälkeinen palvelus, puoliyöpalvelus, aamupalvelus, ensimmäinen hetki, kolmas hetki, kuudes hetki ja liturgia eli ortodoksisen kirkon ehtoollisjumalanpalvelus. 

Liturgisessa mielessä vuoden jokainen päivä on erilainen. Kaikkien päivien ehtoo- ja aamupalveluksiin on olemassa vaihtuvat jumalanpalvelustekstit, jotka on omistettu kunakin päivänä muisteltaville pyhille ihmisille ja tapahtumille.

Seurakunnissa päivittäiset jumalanpalvelukset ovat verrattain harvinaisia. Joissakin seurakunnissa toimitetaan arkisin ehtoo- ja aamupalveluksia. Useimpien seurakuntien jumalanpalvelusrytmiin kuuluu lauantai-iltana toimitettava vigilia, joka koostuu ehtoo- ja aamupalveluksesta sekä ensimmäisestä hetkestä. Sunnuntaisin toimitetaan kolmas hetki ja liturgia, jossa kirkon jäsenet voivat osallistua ehtoolliselle. Joissakin seurakunnissa toimitetaan liturgia myös yhtenä arkiaamuna viikossa.

Kirkkovuoden kierto tuo luonnollisesti poikkeuksia tähän rytmiin. Suurimmat poikkeukset liittyvät kirkkovuoden suurimpaan juhlaan: Kristuksen ylösnousemusjuhlaan eli pääsiäiseen. Sitä edeltävä suuri paasto ja erityisesti pääsiäiseen huipentuva suuri viikko tekevät seurakuntien jumalanpalveluselämästä tavallista vilkkaampaa.

Suomen ortodoksisessa kirkossa jumalanpalvelukset toimitetaan useimmiten suomeksi, mutta kaikissa seurakunnissa toimitetaan säännöllisesti palveluksia myös kirkkoslaaviksi. Joissakin toimitetaan säännöllisesti myös kreikaksi ja ruotsiksi.  Samassa palveluksessa voidaan käyttää myös monia eri kieliä.  

Kaikki ovat tervetulleita ortodoksisen kirkon jumalanpalveluksiin. Palvelukseen voi tulla kesken kaiken ja sieltä voi myös poistua silloin kun haluaa. Kirkossa vierailevan ei tarvitse jännittää, vaikka hän ei tuntisikaan ortodoksiseen jumalanpalvelukseen kuuluvia tapoja. Jos kirkossa vierailee usein, ne tulevat ajan kanssa tutuiksi. Muutamia perusasioita voi kuitenkin ottaa huomioon.

  • Ortodoksisen kirkon ehtoolliseen voivat osallistua ainoastaan ortodoksisen kirkon jäsenet.
  • Kaikki voivat halutessaan ostaa tuohuksia eli kirkkokynttilöitä ja sytyttää niitä ikonien eteen asetettuihin kynttelikköihin.
  • Kaikki voivat halutessaan käydä suutelemassa papin käsiristiä palveluksen päättyessä. Joskus pappi siunaa kirkkokansaa tekemällä heidän otsaansa siveltimellä ristinmerkin. Halukkaat voivat osallistua myös tähän.
  • Istuminen on sallittua. Ellei vapaata istumapaikkaa löydy, istumaan voi käydä myös lattialle.
  • Evankeliumin lukemisen ajaksi noustaan aina seisomaan.
  • Ikoneita voi suudella ja halutessaan voi tehdä myös ristinmerkin. (Ortodoksisen kirkon jäsen tekee ristinmerkin koskettamalla otsaa, rintaa, oikeaa ja vasenta olkapäätä. Lopuksi kumarretaan kevyesti.)
  • Kirkkoon ei ole koskaan sopivaa tulla liian paljastavassa asussa. Naisten ei tarvitse käyttää huivia, mutta polvet paljastavia hameita ja hihattomia puseroita on tapana välttää. Miehet ovat kirkossa paljain päin.
  • Papin kiertäessä kirkkoa suitsutusastian kanssa kirkkokansa väistyy yleensä seinustalta kirkon keskiosaan. Vieraan on sopivinta siirtyä muiden mukana.

Ortodoksisen jumalanpalveluksen muoto on pienistä kulttuurieroista huolimatta samanlainen kaikkialla maailmassa. Myös jumalanpalveluksissa käytettyjen tekstien sisältö on sama, vaikka kieli vaihtuisikin. Eroavaisuudet liittyvät lähinnä ajanlaskuun: ortodoksisessa maailmassa on käytössä useampia eri kalentereita, joten esimerkiksi joulua vietetään eri aikaan Suomen ja Venäjän ortodoksisissa kirkoissa.