"Tunnustaen pelastuksen me sitä töin ja sanoin julistakaamme."

Ajankohtaista | 26.10.2017

Suomen Ikonimaalarit ry:n puheenjohtaja Antti Narmala pohdiskelee ikonimaalauksen tilaa Suomessa.

Ikonien ylösnousemus -ikoni
Liisa Heikkilä-Palo

Valamon kulttuurikeskuksessa 16.9.2017 avattu Suomen Ikonimaalarit ry:n juhlanäyttely on monella tapaa ainutlaatuinen kokonaisuus. 40-vuotiasta yhdistystä esittelevän ja juhlistavan näyttelyn teema on uudenlainen. Ikonien kautta lähestytään kultturihistoriallisestikin merkittävän suomalaisen ikonimaalausilmiön ydintä eli keskeisiä opettajia 1970-luvulta tähän päivään.

Erityisesti Suomessa ikonimaalaus on ollut korostuneen anonyymia ja maalarin henkilöllisyys ja persoona on häivytetty tehokkaasti. Tässä näyttelyssä tarkastelemme suomalaisen ikonimaalauksen kehittymistä kuitenkin nimenomaan ikonimaalareiden kautta.

Haluaisin nostaa näyttelytöiden maalareista ja edellä mainituista keskeisistä opettajista muutamia nimiä. Ensimmäisenä raikkaan kolorismin ja erityisen hienostuneen viivan mestarin, suomalaisen ikonimaalauksen isän Petros Sasakin ja hänen oppilaansa, pohjoisen hiljaisen uurastajan Raija Savolaisen. Heidän lisäkseen suuret ja väsymättömät opettajat Tuula Murtolan, isä Robert de Caluwén ja hänen oppilaansa Ulla Vaajakallion. Rukouksellisen ilmaisun ja hengittävien väripintojen mestarin Liisa Kuninkaan, joka on myös yksi yhdistyksen perustajajäsenistä.

Näyttely juhlistaa 40-vuotiaan yhdistyksen lisäksi myös maaliskuussa edesmenneen yhdistyksen aktiivisen jäsenen Anna Heikinheimon muistoa. Saimme perikunnan ystävällisellä avustuksella näyttelyyn useita Annan töitä, joista näkyy hienosti hänen maalaustyylinsä kehittyminen. Annan ilmaisutapa yksinkertaistui ikoni ikonilta ja vangitsi ikonin puhtaan ytimen saavuttaen ikonitaiteen varhaiset juuret.

Näiden edellä mainittujen mestareiden vaikutus on luonut sen askeettisen estetiikan läpäisemän perinteen, jota kutsutaan suomalaiseksi ikonimaalaukseksi. Ikonimaalauksen opetusperinteemme on suhteellisen pitkä ja jopa yleismaailmallisessa mittakaavassa erityinen. Tietotaitoamme on viety muidenkin paikalliskirkkojen palvelukseen, esimerkiksi Puolaan ja Keniaan.

Suomen Ikonimaalarit ry:n syntysanat lausuttiin Pohjois-Savon kansanopistossa Kuopiossa pidetyssä ikonimaalausseminaarissa vuonna 1976. Yhdistystä luotsasi pitkään professori Aune Jääskinen ja aikanaan yhdistys myös profiloitui jossain määrin häneen. On kuitenkin muistettava, että Suomen Ikonimaalarit ry:tä ovat ansiokkaasti johtaneet yhdessä vuosikokouksen valitseman hallituksen kanssa seitsemän eri puheenjohtajaa eri puolilta Suomea.

Suomen Ikonimaalarit ry. on ekumeenisella pohjalla toimiva opintojärjestö, jonka tarkoituksena on Suomessa toimivien ikonimaalareiden keskinäisen yhteyden ylläpitäminen sekä ortodoksisen ikonimaalausperinteen vaaliminen ja tunnetuksi tekeminen.

Yhdistyksen toiminta on hyvin vilkasta ja monipuolista. Se järjestää ikonimaalausopetusta eri opettajien johdolla, pitää ikoninäyttelyjä eri puolella Suomea, julkaisee opetus- ja opintomateriaalia ja kirjoja sekä järjestää opintopäiviä ja asiantuntijaluentoja sekä opintomatkoja ikonimaalauksen kannalta merkittäviin kohteisiin. Yhdistyksessä on tällä hetkellä 220 jäsentä ja yhdistys herättää edelleen ilahduttavan paljon kiinnostusta: jäsenmäärä on kasvanut vuosi vuodelta.

Eräs yhdistyksen ulospäin näkyvimmistä aikaansaannoksista ikonimaalauksen kentässä on Ikonimaalari-julkaisu. Alkujaan ikonimaalareille suunnatusta ohuesta lehdestä on yhdessä Maahenki -kustantamon, päätoimittaja Liisa Heikkilä-Palon ja asiantuntevien kirjoittajien kanssa kehitetty korkeatasoinen ja visuaalisesti näyttävä kulttuurijulkaisu. Lukijakunta on laajentunut ikonimaalarien lisäksi lukijoihin jotka ovat kiinnostuneet ikoneista ja niihin liittyvästä ortodoksisesta kulttuurista.

Julkaisun tulevaisuuden ja jatkuvuuden vuoksi on tärkeää, että Ikonimaalaria julkaisevat jatkossa Suomen Ikonimaalarit ry:n lisäksi Valamon luostari ja Ortodoksinen kirkkomuseo RIISA.

Uusimman Ikonimaalari -julkaisun teemana on yhdistyksen juhlanäyttely ja se toimii myös näyttelyluettelona. Artikkelit käsittelevät suomalaisen ikonimaalauksen historiaa ja taustoittavat näyttelyssä olevia harvinaisempia ikoniaiheita.

Olemme kartoittaneet Ikonimaalarin lukijoiden toiveita julkaisun suhteen ja seuraavasta numerosta lähtien alamme julkaista materiaaliteknistä vakio-osiota, jossa ikonimaalausta käsitellään käytännönläheisemmästä näkökulmasta.

On merkillepantavaa, että Ikonimaalari kiinnostaa lukijoita myös maamme rajojen ulkopuolella. Tulevaisuudessa julkaisussa tuleekin olemaan myös englannin- ja ruotsinkielisiä artikkeleja.

Näyttelynumero on Liisa Heikkilä-Palon viimeinen Ikonimaalari -julkaisu päätoimittajana, seuraavasta numerosta lähtien julkaisua luotsaa eteenpäin FT Elina Kahla, jolle toivotamme tehtävässä monia armorikkaita vuosia. Näyttelyn avajaisten yhteydessä KP Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo, Pyhän Karitsan ritarikunnan suurmestarin ominaisuudessa palkitsi Liisa Heikkilä-Palon ritarikunnan komentajamerkillä hänen väsymättömästä työstään kirkkokuntamme hyväksi.

Yhdistyksen tämänhetkisistä haasteista suurimpia on suomalaiseen ikonimaalaukseen pohjoisen valon mukanaan tuoman rukouksellisen rauhallisuuden puolustaminen alati kasvavaa dekoratiivisuuden ihannointia vastaan.

Kirkkotehdas Sofrinon sakraaliesineiden ja painokuvaikoneiden välittämä, meidän paikalliskirkollemme vieras estetiikka runsaine kultauskoristeineen, muovijalokivine ja tekohelmineen on alkanut soluttautua myös suomalaiseen ikonimaalaukseen. Juryttaessamme ikoneita näyttelyyn näimme ilmiöstä hälyttävän monta esimerkkiä. Dekoratiivisuuden tulee olla suhteessa kuvattuun aiheeseen. Pyhän tai tapahtuman on aina oltava visuaalisesti hallitsevin komponentti ikonissa, eikä se saa koskaan hävitä toisarvoiselle dekoratiivisuudelle. Tässä meillä on tämän hetken suomalaisessa ikonimaalauksessa paljon parantamisen varaa.

Kuluneet 40 vuotta antavat hyvän perspektiivin yhdistyksen toimintaan. Paljon on tehty ja saatu aikaan – yhdessä. Kaiken edellä mainitun toiminnan lisäksi yhdistyksen jäsenet ovat maalanneet lukemattomia ikoneja niin yksityiskoteihin, julkisiin tiloihin kuin pyhäkköihinkin. Monia jäsenistämme on kutsuttu kaunistamaan kirkkoja ja rukoushuoneita, maalaamaan jopa kokonaisia pyhäkköjä.

Olisiko ikonimaalareidemme jo aika siirtyä vielä suurempien ja vaativampien töiden pariin, niin hengellisesti kuin materiaaliteknisestikin? Voisiko laudalle maalatun ikonin ohella kasvaa ja kehittyä seinämaalauksiin ja mosaiikkeihin, edeten aina laajempiin ja rohkeampiin kokonaisuuksiin?

Tämän saavuttamiseen tarvitaan kuitenkin oman paikalliskirkkomme tuki ja todistus suomalaisesta ikonimaalauksesta. Tällä hetkellä tuki on lähinnä kauniita sanoja, eikä sana ole vielä tullut lihaksi. Seurakunnat ja luostarit tilaavat ikoneita ja kokonaisia juhlaikonisarjoja ulkomailta ja kirkkomme edustajat antavat venäläisille piispoille lahjaksi venäläisistä ikoneita. Tämä on meidän suomalaisten ikonimaalareiden näkökulmasta kiusallista ja asettaa ammattitaitomme sekä olemassaolomme oikeutuksen kyseenalaiseksi.

Papiston piiristä ei usein löydy syvällistä ymmärrystä kirkkotaiteen estetiikasta, sen kuvallisessa, musiikillisessa tai arkkitehtonisessa ilmenemismuodossa. Onneksi kirkossamme on kyseisten alojen ammattilaisia, jotka voivat toimia papiston, valtuuston ja neuvoston tukena aihepiiriä koskevissa kysymyksissä ja päätöksissä.

Ehdottaisinkin, että seurakuntiin perustettaisiin pyhäkkötoimikuntia, joihin papiston ja isännöitsijöiden ohella kuuluisi ikonimaalari ja visuaalisella alalla työskenteleviä seurakuntalaisia. Niiden seurakuntien toimikunnassa, joiden alueella toimii historiallisesti merkittäviä pyhäkköjä, tulisi yhden jäsenen olla kulttuuriperinnön säilyttämisen ammattilainen. Pyhäkkötoimikunta yhdessä vastaisi uuden esineistön, sekä ikonien, kirkkotekstiilien että kirkollisen esineistön hankinnasta, vanhan esineistön huollosta ja toimisi neuvoa-antavana elimenä pyhäkön visuaaliseen ilmeeseen vaikuttavissa remonteissa.

Tällaisella toimikunnalla vältettäisiin ne toistuvat ja räikeät rikkomukset pyhäkköjen visuaaliseen yleisilmeeseen, jotka ovat nykyään valitettavan yleisiä. Näistä ikävimpänä esimerkkinä Tapiolan pyhittäjä Herman Alaskalaisen kirkkoon kertyvä sofrinolainen rihkama, joka tuhoaa kauniin ja yhtenäisen, ammattilaisten suunnitteleman interiöörin.

Pyhäkkötoimikunta kokoontuisi aina tarpeen ilmetessä ja sitä voitaisiin täydentää seurakunnan ulkopuolisilla jäsenillä, mikäli kaikkia asiantuntijoita ei löytyisi omista riveistä. Suomen Ikonimaalarit ry voisi auttaa seurakuntaa ikonimaalarijäsenen löytämisessä toimikuntaan ja ehdottaa maalariehdokkaita mahdollisiin tilaustöihin.

Materiaaliteknisen, taidehistoriallisen ja teologisen tietämyksen taso suomalaisten ikonimaalareiden parissa on kohonnut huomattavasti yhdistyksen 40-vuotisen taipaleen aikana. Edellä mainituilla saroilla riittää kuitenkin vielä paljon työtä.

Tämän kaiken ohella on tullut myös aika kiinnittää enemmän huomiota ikonimaalarin persoonaan hengellisenä olentona, pyhän Basileios Suuren (+379) sanoin: rukoilevana eläimenä.

Suomen Ikonimaalarit ry:n toiminnan tiivistää ikonien ylösnousemuksen eli ortodoksisuuden sunnuntain kontakki: "Isän kuvaamaton Sana tultuaan lihaksi sinusta, oi Jumalansynnyttäjä, tuli kuvattavaksi ja jälleen kaunistettuaan muinoin turmeltuneen kuvan yhdisti sen jumalalliseen kauneuteen. Tunnustaen pelastuksen me sitä töin ja sanoin julistakaamme."

Teksti: Antti Narmala, Suomen Ikonimaalarit ry:n puheenjohtaja, johtava konservaattori

Kuvat: Ikonien ylösnousemus (Ortodoksisuuden sunnuntai) Riitta Sipilä, 2017. Kuva Petter Martiskainen. Toisessa kuvassa Pyhän Karitsan Ritarikunnan komentajamerkillä palkittu Liisa Heikkilä-Palo. Kuva: Henna Hietainen.

Suomen ikonimaalarit ry 40-vuotisjuhlanäyttely Ikoni & maalari on esillä Valamon luostarin kulttuurikeskuksessa 16.9.2017–28.2.2018. Näyttely on avoinna tiistaista lauantaihin klo 10-17, sunnuntaisin ja kirkollisina juhlina klo 12-17.