Diakonissainstituutio elpymässä ortodoksisessa maailmassa

Ajankohtaista | 15.11.2017

Liturgisen teologian asiantuntijat kannustavat paikalliskirkkoja pohtimaan asiaan liittyviä kysymyksiä.

Joukko johtavia kreikkalaisia ja yhdysvaltalaisia liturgisen teologian asiantuntijoita julkaisi lokakuussa avoimen kirjeen, jossa he ilmaisivat tyytyväisyytensä Aleksandrian patriarkaatin taannoiseen päätökseen vihkiä diakonissoja. 

Aleksandrian patriarkaatin synodi päätti vuonna 2016 elvyttää diakonissan viran, ja ensimmäiset kuusi diakonissaa vihittiin tehtäviinsä vuoden 2017 alussa. Aleksandrian patriarkaatissa vihityt diakonissat olivat nunnia, ja heidät asetettiin lähetystyöhön.

Kreikan kirkko on tehnyt päätöksen diakonissan viran palauttamisesta jo vuonna 2004.

Päätösten taustalla on vuonna 1988 Rodoksella kokoontuneen ortodoksisen konsultaation yksimielinen suositus diakonissainstituution palauttamisesta ortodoksiseen kirkkoon. Yksittäisiä diakonissoja on 1900-luvulla vihitty eri puolella ortodoksista maailmaa, esimerkiksi Kreikassa ja Venäjällä. Diakonissainstituution elpymisestä on merkkejä myös orientaalisten ortodoksisten kirkkojen keskuudessa.

Kirjeessään asiantuntijat toteavat, että diakonissojen vihkimisessä ei ole kyse uudistuksesta, vaan ortodoksisen kirkon perinteeseen vanhastaan kuuluneen tehtävän elvyttämisestä. Asiantuntijat muistuttavat, että päätös diakonissojen vihkimisestä voidaan tehdä kunkin paikalliskirkon omassa piirissä, sillä asia ei koske yleisortodoksista oppia tai kanonisen perinteen tulkintaa. Paikalliskirkkojen tulisi heidän mukaansa kiireellisesti pohtia diakonissojen koulutuksen järjestämistä, tehtävään vaadittavia edellytyksiä (kuten ikää ja naimattomuutta koskevat periaatteet) ja toimenkuvaa.

Ortodoksisen kirkon piirissä on 1900-luvun puolivälistä asti keskusteltu mahdollisuudesta palauttaa diakonissat eläväksi käytännöksi. Aietta tukevien keskuudessa on korostettu varhaisen kirkon lähteitten todistusvoimaa: varhainen kirkko on tuntenut ja tunnustanut diakonissat. Monet kirkkoisistä, kuten Johannes Krysostomos, toimi läheisessä yhteystyössä diakonissojen kanssa. 

Diakonissat toimivat ensimmäisen kristillisen vuosituhannen aikana monenlaisissa seurakunnallisissa tehtävissä, kuten asianhoitajina, lähimmäispalvelussa ja liturgisissa tehtävissä. Diakonissan viran palauttamista puoltaa tarve asettaa ihmisiä hoitamaan erilaisia nykyhetken tarpeesta nousevia tehtäviä.

Teksti: Pekka Metso