Synaksarionin 17 vuotta kestänyt käännöstyö valmis

Ajankohtaista | 17.06.2019

Pyhien elämäkertoja sisältävän 12-osaisen sarjan viimeinen osa – elokuu – on ilmestynyt.

Työryhmä yhteiskuvassa Valamon kirkossa

Kirkkovuoden jokainen päivä on omistettu useamman pyhän muistolle. Heidän elämäkertojaan alettiin kirjata muistiin jo varhaiskirkon aikana ja niihin perehtyminen on kuulunut osaksi luostarikilvoitusta luostarilaitoksen syntyajoista saakka.

Pyhien miesten ja naisten elämäkertoja ei ole kuitenkaan tarkoitettu vain luostariasukkaiden hengelliseksi lukemistoksi. Tästä kertoo sekin, että päivän synaksarionin lukemisella on oma paikkansa myös aamupalveluksessa. Näin pidetään pyhien muistoa elävänä ja kannustetaan kirkon jäseniä heidän omassa kilvoituksessaan.

Suomeksi pyhien elämäkertoja koottiin ensimmäisen kerran kattavammin yhteen 1970- ja 1980 -lukujen vaihteessa, jolloin Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto kustansi kaksiosaisen teoksen Kirkkovuoden pyhät.

Laajemman käännöshankkeen synty sijoittuu 2000-luvun alkuun.

– Synaksarionin kääntämisen idea ja alkusysäys taisi tulla igumeni Sergeiltä. Aloitusvuosi oli varmaankin 2002. Äiti Kristoduli oli tullut Kreikasta Lintulaan edellisenä vuonna ja isä Serafim oli hänkin jo Valamon luostarin veljestössä. Luostarien väestä löytyi siis kielitaitoinen joukko, joka kykenisi kokoamaan ja kääntämään erikielisistä lähteistä suomalaisen 12-osaisen Synaksarionin, kertoo käännöstyöhön osallistunut nunna Ksenia Lintulan luostarista.

Nunna Kristodulista, isä Serafimista ja nunna Kseniasta koostunut ydinryhmä pysyi koossa koko 17 vuotta kestäneen projektin ajan. Maaliskuun ja huhtikuun osien käännösryhmään kuului lisäksi Aija Sailamäki ja touko-, kesä-, heinä- ja elokuun osissa Johanna Vaikonpää.

Sarjan päätoimittajana oli alusta loppuun isä Serafim Seppälä, joka on työskennellyt valtaosan käännöshankkeen parissa vietetyistä vuosista systemaattisen teologian ja patristiikan professorina Itä-Suomen yliopistossa.

Koska kyseessä oli varsin mittava ja kirkon kannalta keskeinen työ, vastuu Synaksarionin julkaisemisesta siirtyi heti alussa Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvostolle, joka on sittemmin lakkautettu kirkon julkaisupalvelujen siirryttyä metropoliitta Arsenin vastuulle.

Isä Serafim iloitsee massiivisen käännöshankkeen saamisesta päätökseen, mutta jää edelleen kaipaamaan kriittisempää pyhien elämäkertakokoelmaa.

– Se olisi ollut vielä mielekkäämpi kokonaisuus, mutta nyt koossa olevien 5 500 sivun kääntäminen on vienyt jo kymmeniä tuhansia työtunteja työryhmältä, josta kukaan ei ole työskennellyt päätoimisesti hankkeen parissa. Kriittinen tutkimus olisi vaatinut vähintään kymmenkertaisen ponnistuksen. Nyt aikaan saatu lopputulos on sellainen lievästi modernisoitu perinteinen elämäkertakokoelma, summaa isä Serafim.

Lähteiden vertailu ja varovainen kriittisyys on toki kuulunut työskentelyyn nytkin.

– Toimitustyön kannalta suurimpia ongelmia oli materiaalin hetergoeenisyys: jostain pyhästä on vain jokin pompöösisti kerrottu legenda 1000 vuotta pyhän elinaikaa myöhemmältä ajalta, toisista taas loputtomasti aikalaislähteitä.

Viimeisen osan nyt ilmestyessä meillä on käytössämme suomenkielinen Synaksarion, joka kattaa tuhat vuotta läntisen ja kaksi vuosituhatta itäisen kristikunnan pyhiä sekä vanhan liiton hurskaat.

– Toisin kuin ehkä luullaan, kyseessä ei ole jokin sellaisenaan käännetty sarja, vaan eri lähteistä koottu kansainvälisesti ainutlaatuinen kokoelma, joka hakee monipuolisuudessaan vertaistaan koko ortodoksisessa maailmassa, toteaa isä Serafim.

Nunna Ksenia suosittelee sarjaan tutustumista lämpimästi:

– Pyhien elämäkertoja kannattaa lukea, koska heistä voi löytää esikuvia ja innoittajia kristittynä elämiseen ja – mikä vielä tärkeämpää – pyhistä saa itselleen hengellisiä tukijoita ja esirukoilijoita. Pyhien apu on todellista, kun vain muistamme pyytää sitä!

Elämäkertojen lukijan oma hengellinen ymmärrys kasvaa ja laajenee lukiessa, lisää nunna Ksenia.

– Hän tutustuu kirkon historiaan ja dogmaattiseen ajatteluun ja näkee, miten monin eri tavoin ihminen voi pyhittyä ja jumalallistua.

Hagiografiseen tyyliin tottuminen voi kuitenkin ainakin alkuvaiheessa tuottaa lukijalle eräänlaisia sopeutumisongelmia, toteaa isä Serafim ja nostaa esiin marttyyrien ihmeidentäyteiset elämäkerrat:

– Suomalainen arvostaisi realismia ja tietynlaista maallisten vaikeuksien korostamista enemmän kuin naiivia symbolismia. Toinen kompastuskivi on hagiografisen kirjallisuuden tapa pitää elämäkerran painopiste pyhien yhteisissä ominaisuuksissa persoonallisten piirteiden sijaan. Tämä näkyy erityisesti askeettien elämäkerroissa, joissa kaikille askeeteille kuvataan tismalleen samat hyveelliset ominaisuudet silloinkin, kun eri lähteiden perusteella tiedetään kyseessä olleen varsin värikäs tapaus. Lukemista helpottaa, kun ajattelee, että hagiografia on kuin ikoni, joka ei korosta maallisia heikkouksia eikä persoonallisia piirteitä, vaan sitä, mikä pyhiä yhdistää – osallisuutta jumalalliseen pyhyyteen.

Synaksarion -sarjan viimeinen osa oli valmistumassa juuri, kun saatiin tieto, että Ekumeenisen patriarkaatin Pyhä Synodi on hyväksynyt Suomen ortodoksisen kirkon esityksen skeemaigumeni Johanneksen ja Johannes Karhapään pyhien joukkoon liittämisestä. Sarjan päätösosaan lisättiin molempien elämäkerrat.

– Meille kääntäjille Valamossa touko-kesäkuun vaihteessa vietetty kanonisointijuhla oli samalla koko käännösprojektin päätösjuhla ja paras mahdollinen päätös, toteaa nunna Ksenia.

Synaksarionia on jo nyt saatavilla mm. Lintulan matkamuistomyymälässä ja verkkokaupassa. 

Synaksarionin ensimmäiset 11 osaa (syyskuu–heinäkuu) ovat luettavissa myös kirkon sivuilla. Etusivun kirkkokalenterin plus -merkin takaa löytyy Päivän synaksario -teksti, jota klikattaessa esiin ilmestyy kyseisen päivän synaksario samassa muodossa, jossa se on ilmestynyt suomenkielisessä Synaksarion -teossarjassa. Kalenteriosasta löytyvät yhdellä klikkauksella myös päivän epistola- ja evankeliumitekstit ja paasto-ohjeet.

Teksti: Maria Hattunen
Kuva: Vladimir Sokratilin