Patriarkaalinen joulujulistus

Kirkkovuosi | 24.12.2019
Jouluikoni

Ekumeeninen patriarkka Bartolomeos julistaa vuoden 2020 hengellisen uudistumisen ja nuorista huolehtimisen vuodeksi.

Rakkaat veljet ja sisaret Herrassa,

saavuttuamme jälleen kerran Herramme syntymän juhlan ovelle, kunnioitamme hymnein ja hengellisin lauluin Häntä, joka tyhjensi itsensä meidän vuoksemme ja omaksui ihmisluonnon lihassa, jotta hän voisi vapauttaa meidät pahan vankeudesta ja avata ihmiskunnalle paratiisin portit. Kristuksen Kirkko iloitsee kokiessaan liturgisesti koko Jumalan pelastussuunnitelman mysteerin ja ottaessaan vastaan esimaun taivaallisesta valtakunnasta tarjoten näin maailmalle hyvän ja hurskaan todistuksen uskosta, toivosta ja rakkaudesta.

Kirkon olemus, vaikkei olekaan peräisin ”tästä maailmasta”, ei eristä sitä yhteiskunnallisesta tai historiallisesta todellisuudesta. Päinvastoin: Kirkon todistus vahvistuu ja innoittuu ympäristöstään. Kirkon näköpiirissä on aina ihmisen ikuinen kohtalo, ja näin kirkko palvelee ihmisen eksistentiaalisia tarpeita, kaataen laupiaan samarialaisen tapaan ihmisen haavoihin ”öljyä ja viiniä”. Näin Kirkosta tulee ”lähimmäinen” jokaiselle, joka on joutunut ”rosvojoukkojen yllättämäksi” (Luuk. 10:25-37) ja näin Kirkko lääkitsee nykyajan kulttuurin ”sairauksia” valaisemalla ihmisten mielet ja sydämet. Hengellisyys, Pyhän Hengen läsnäolo uskovaisten elämässä, merkitsee sanoilla ja teoilla todistamista siitä toivosta joka meissä on ja jolla ei ole mitään tekemistä hedelmättömän sisäänpäinkääntyneisyyden hengen kanssa. Pyhä Henki on elämän antaja, hyvän lähde, lahjojen, elämän ja valon jakaja. Kristitty on aktiivinen ja luova tulessa oleva ihminen, joka rakastaa Jumalaa, ihmiskuntaa ja kauneutta.

Joulun evankeliumi kaikuu jälleen tänä vuonna kulttuurisessa ilmastossa, jossa suurin arvo on pantu ”yksilöiden oikeuksille”. Itsekeskeisyys ja itsetäyttymyksen illuusio heikentää sosiaalista yhteenkuuluvuutta, lamaannuttaa veljeyden ja solidaarisuuden hengen ja tekee persoonien välisistä suhteista objekteja. Rajoittamaton talouden ja maallistumisen korostus syventää eksistentiaalista tyhjiötä ja johtaa ihmisen luovien voimien turtumiseen.

Kirkko ei saa jättää näitä asioita huomiotta, sillä niiden vaikutukset osuvat ennen muuta nuoriin lumoavan teknologian ja monenlaisten ”valheellisten paratiisien” lupauksien muodossa. Suuri ja Pyhä Synodi (Kreetalla 2016) kutsui erityisesti nuorisoamme ”tulemaan tietoisiksi siitä, että he ovat ortodoksisen Kirkon muinaisen ja siunatun perinteen kantajia ja jatkumoa”, kutsui heitä osallistumaan aktiivisesti Kirkon elämään ja ”rohkeasti säilyttämään ja dynaamisesti vaalimaan ortodoksisuuden ikuisia arvoja kristinuskon elämääantavan todistuksen välittämiseksi.” (Ensyklika §8-9)

Tämän kehotuksen hengessä ja hiljattaisen Ekumeenisen patriarkaatin diasporahiippakuntien –Amerikan, Australian ja Thyateiran (Iso-Britannian) – uusien arkkipiispojen valinnan ja asettamisen valossa, julistamme vuoden 2020 ”hengellisen uudistumisen ja nuorista huolehtimisen vuodeksi”, kutsuen papistoa ja kansaa osallistumaan tähän innostavaan hankkeeseen ja tukemaan sitä.

Pyrimme, mielikuvituksen ja näkemyksen ohjaamina, kohti ”dialogista pastoraalista palvelutehtävää” horjumattomassa uskossa Jumalan ikuiseen armoon ja luottamuksessa ihmisen vapauden voimaan. Tämä palvelutehtävä keskittyy ihmispersooniin ja sen tulisi kääntää nuoret pois ”omien intressien ajamisesta” ja omien halujensa tyydyttämisestä kohti rakkautta, joka ”ei etsii omaansa” ja on otollista Jumalalle. Pyrkimyksenä on kääntyä pois ”loputtomista tarpeista” kohti Yhtä, joka yksin on tarpeellinen, ja tätä kautta jokaisen ihmisen omien armolahjojen käyttöön valjastamiseen. Todellisesti vapaa minämme syntyy vain itsemme uhraamalla.

Kristillisen omantunnon heräämisen perusta on tänäkin päivänä kokemuksessa ja ymmärryksessä kristillisestä jumalanpalveluksesta, sen yhteisöllisestä, eukaristisesta ja eskatologisesta luonteesta. Nuorten on tunnistettava, että Kirkko ei ole kristittyjen unioni, vaan Kristuksen ruumis. Kutsumme arvollista papistoa koko Kristuksen suuressa Kirkossa ympäri maailman tämän ”kenoottisen” palvelutehtävän liikkeellepanemiseen. Meidän ei tulisi odottaa, että nuoret miehet ja naiset tulevat luoksemme, vaan meidän tulee kurottaa heitä kohti, ei tuomareina vaan ystävinä, jäljitellen ”hyvää paimenta”, joka ”panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta.” (Joh. 10:11) Paimen on aina valppaana ja varpaillaan, ja toimiakseen oikein, hänen on oltava tietoinen nuorten ja heidän maailmansa pastoraalisista tarpeista. Hänen pastoraalinen palvelunsa saa innoituksensa ja suuntansa Kirkon traditiosta; hän ei tarjoa nuorille vain ”tukea”, vaan myös ”totuuden” siitä vapaudesta, johon ”Kristus meidät vapautti.” (Gal. 5:1)

Näillä ajatuksilla kumarramme uskossa Betlehemin pyhää lasta ja toivotamme juhlaa viettävästä Fanarista kaikille siunattua joulunaikaa ja hedelmällistä uutta vuotta Herrassamme, rukoillen teille suurta armoa pelastajaltamme Kristukselta, joka laskeutui ihmiseksi, ”Jumalaksi kanssamme”.