Sunnuntaina virvotaan!

Ajankohtaista | 23.03.2021

Virpomaperinne ei mene rikki, vaikka korona-aikana joudutaan osin turvautumaan etävirpomiseen.

Virpovitsat Uspenskissa siunattavana

Ortodoksiseen perinteeseen kuuluva virpominen hyväksyttiin vuonna 2018 Elävän kulttuuriperinnön kansalliseen luetteloon. Museoviraston ja aineettoman kulttuuriperinnön asiantuntijaryhmän esityksiin perustuva luettelo liittyy Unescon yleissopimukseen aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta Suomessa.

Paras tapa pitää virpomisperinne elävänä jatkossakin on tietysti virpoa itse ja opettaa virpomiseen liittyvät tavat myös suvun pienimmille virpojille. Tässä auttaa esimerkiksi Tampereen ortodoksisen seurakunnan virpomiseen liittyvä verkkolähetys perjantaina 26.3.2021. Tästä tulee tarkempia tietoja myöhemmin.

Tässä virpomisen ABC lyhyesti.

Miksi virvotaan?

Virpominen jatkaa kristillisen kirkon ensimmäisten vuosisatojen tapaa muistaa Jeesuksen viimeistä käyntiä Jerusalemissa palmunlehväseppeleillä tervehtien. Itäisen ortodoksisen kirkon vaikutuspiirissä, erityisesti karjalaisten parissa, perinne muotoutui virpomiseksi. Palmunlehvien sijaan virpomisessa käytetään keväällä ensimmäisinä herääviä pajunoksia.

Virpovitsoja siunattaessa luettavassa rukouksessa asia esitetään seuraavasti: ”Kun Hän ratsasti Jerusalemiin kärsimään vapaaehtoisesti , niin pimeydessä ja kuoleman varjon maassa asuva kansa otti käsiinsä palmunoksia, voitonmerkkejä, edeltä kuvaten ylösnousemusta. Tätä esimerkkiä noudattaen mekin olemme ottaneet käsiimme pajunoksia. Ja niin kuin kansanjoukot ja lapset tervehtivät Sinua hoosiannahuudoin, niin mekin veisaamme kiitosta tullaksemme otollisiksi saavuttamaan pääsiäisjuhlan, ylösnousemuksen kunnian Kristuksessa Jeesuksessa.”

Mistä pajunoksat?

Metsästä tai torilta. Naapurin pihatien varren pajuja ei mennä rusikoimaan – oksat kannattaa katkaista puukolla paikasta, jossa muutaman oksan häviämistä ei edes huomaa. Jos hakumatka on liian vaikea (tai aika loppuu kesken), oksia saa myös torikauppiailta.

Millaisen oksan valitsen?

Nopeakasvuinen paju tekee aurinkoisella paikalla helposti pitkää suoraa kasvustoa, josta on vaikeaa saada aikaan kaunista virpovitsaa. Sinnikäs virpoja käyttää aikaa kauniisti haaroittuneiden, mieluiten kolmihaaraisten oksien löytämiseksi.

Mitä tarvitsen koristeluun?

Virpovitsojen koristelu on taito, joka karttuu vain tekemällä. Ruusumalleja on paljon ja esimerkiksi seurakuntien virpovitsatalkoot ovat oivia paikkoja erilaisten valmistustekniikoiden opetteluun. Kukkamallin voi kehitellä myös vapaasti itse. Tarvikkeiksi riittävät esimerkiksi kreppi- tai silkkipaperi (kukkiin) ja rullalanka (kukkien kiinnitykseen). Koska vitsat hävitetään aikanaan polttamalla, kukkien kiinnittämiseen ei kannata käyttää rautalankaa.

Koska vitsat siunataan?

Vitsat siunataan normaalisti palmusunnuntaita edeltävänä iltana toimitettavassa vigiliassa vihmomalla ne pyhitetyllä vedellä. Vitsat tuodaan kirkkoon siistissä nipussa ja suojataan tarvittaessa matkan ajaksi sateelta. Nyt korona-aikaan vitsojen siunaaminen on paikoin hankalaa. Jumalan siunausta voi kuitenkin toivottaa aina, joten virpomista ei kannata jättää väliin vain siksi, että vitsoja ei saa vihmotuksi. 

Koska virpomaan?

Virpomaan pyritään lähtemään aikaisin palmusunnuntain aamuna – mieluiten jo ennen kirkkoon lähtöä. Jos tämä on mahdotonta, virpomaan lähdetään heti liturgian jälkeen. Korona-aikaan suositaan etävirpomista vaikka videopuhelun välityksellä. Lähipiirin ja lähellä asuvia voi toki käydä virpomassa nytkin tavalliseen tapaan. 

Miten pukeudutaan?

Noidat tai trullit eivät kuulu ortodoksiseen virpomiskulttuuriin. Virpomaan mennään siisteissä, jopa sunnuntaisen juhlavissa vaatteissa.

Keitä virvotaan?

Ortodoksit virpovat läheisiään ja ystäviään. Ovelta ovelle kulkeminen runsaan palkan toivossa ei kuulu perinteeseen.

Kuka virpoo?

Kirkon jäsenet virpovat, aikuiset ja lapset.

Miten virvotaan?

Virpoloruja on lukemattomia. Voit virpoa vaikka sanomalla näin: ”Virvon varvon vitsasella, tällä pajunoksasella Herramme Jeesuksen Kristuksen Jerusalemiin ratsastamisen muistoksi. Jumala sinua siunatkoon.” Virpomisen aikana virvottavaa kosketetaan kevyesti vitsalla ja sen päätteeksi vitsa annetaan virvottavalle.

Mitä palkaksi?

Jos virvottava haluaa maksaa virpojalle virpopalkkaa, palkka maksetaan vasta pääsiäisenä. Yleisin virpopalkka on koristeltu muna tai – varsinkin lasten kohdalla – suklaamuna.

Mitä teen saamallani virpovitsalla?

Virpovitsat laitetaan kodissa kunniapaikalle, esimerkiksi ikoninurkkaan. Jos ikoninurkkaa ei ole, saamansa vitsan voi sijoittaa vaikka pääsiäisen juhlapöytään maljakossa.

Miten hävitän virpovitsat?

Virpovitsoja pidetään esillä helatorstaihin saakka. Kirkossa siunatut vitsat hävitetään polttamalla. Jos polttaminen ei onnistu kotona, vitsat voi viedä seurakuntaan, jossa ne poltetaan yhdessä kirkkoa kaunistaneiden oksien kanssa.

Voinko virpoa virtuaalisesti?

Virtuaalinen virpominen on sekin perinteen elävyyttä parhaimmillaan. Esimerkiksi toisella puolella maata asuva kummi ilahtuu varmasti, jos puhelimeen kilahtaa vaikka videotervehdys pieneltä virpojalta.

Teksti: Maria Hattunen
Kuva: Helsingin ortodoksinen seurakunta