Opettajien ääni esiin SOOLin 70-vuotisjuhlilla

Ajankohtaista | 13.12.2021

Marraskuisessa tapahtumassa perehdyttiin ortodoksisille opettajille tehdyn kyselyn tuloksiin ja palkittiin opetustyössä eri tavoin ansioituneita.

Suomen Ortodoksisten Opettajien Liitto (SOOLi ry) vietti 6.–7.11. 70-vuotisjuhlaansa Joensuussa. Juhlassa kuultiin KM, TM Elisa Balčinin esitelmä ”Opettajien ääni kuuluviin! SOOLi ry:n kyselyn tuloksia 2021”.

Tammikuussa toteutetun kyselyn tavoitteena oli selvittää, kaipaavatko opettajat työhönsä tukea ja jos kaipaavat, niin millaista tukea. Kyselyn kohderyhmänä olivat luokanopettajat ja aineenopettajat, jotka opettavat ortodoksista uskontoa peruskoulussa ja/tai lukiossa. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 62 opettajaa.

Oppimateriaalipuutteita ja epäkohtia opetusjärjestelyissä

Kyselyn ensisijaiseen kysymykseen saatiin selvä myönteinen vastaus. 76% vastaajista kertoi tarvitsevansa työhönsä tukea.

Eniten toivottiin oppimateriaaleihin liittyvää tukea. Toivelistan kärjessä olivat nykyisten opetussuunnitelmien mukaiset ala- ja yläkoulun sekä lukion oppikirjat ja niihin liittyvät selkokieliset, opetusryhmien monikielisyyden huomioivat ja opetuksen eriyttämiseen soveltuvat oheismateriaalit. Lisäksi toivottiin opettajanoppaita, digi- ja askartelumateriaaleja sekä opetusvideota. 

Myös kollegiaalisen tuen tarve nousi kyselyssä esiin.

Kolmanneksi eniten sai mainintoja tuki pienryhmäisten uskontojen opetusjärjestelyjen lainmukaiseen toteutumiseen. Opettajista 55 % kertoi kohdanneensa työssään uskonnon opetuksen lainmukaiseen järjestämiseen liittyviä epäkohtia. 

Opettajien eniten mainitsema epäkohta oli se, ettei uskonnonopetukseen annettu vuosiviikkotuntimäärä toteudu kaikissa kouluissa (47 %). Yhdelle luokka-asteelle suunnatusta kahdesta vuosiviikkotunnista toista ei järjestetä ollenkaan tai se on annettu ortodoksisen uskonnon opetuksen sijaan ”yleiseen” tai ”yhteiseen” katsomusopetukseen. 

Toiseksi eniten mainintoja sai opetusjärjestelyihin liittyvät epäkohdat (38 %). Tässä yhteydessä mainittiin mm. materiaalihankintojen kieltäminen, kuten nykyisten opetussuunnitelmien mukaisten oppikirjojen oston kieltäminen. Osa opettajista kertoi, että oppilaiden lukujärjestykset ovat epätasa-arvoiset luokkatovereiden lukujärjestysten kanssa: lukujärjestyksessä on hyppytunteja ja uskontotunti on saatettu sijoittaa päällekkäin oman luokan toisen oppiaineen opetuksen kanssa. Opetusryhmään on saatettu sijoittaa sekä ala- että yläkoulun oppilaita ja opetusryhmät ovat liian heterogeenisiä. 

Kolmanneksi eniten mainittiin se, ettei opetusta järjestetä, vaikka lainmukaiset edellytykset opetuksen järjestämiseksi täyttyisivät (34 %).

Opettajat näkevätkin, että opetuksen järjestäjien ja rehtoreiden uskonnonopetukseen liittyvää tietämystä ja osaamista tulisi lisätä. Oman perustyön rinnalla on kuormittavaa puolustaa jatkuvasti sekä omia että oppilaiden oikeuksia.

Kirkon, koordinaattorin ja esipaimenten tuki tärkeää 

Kyselyssä selvitettiin myös sitä, mihin tahoon ortodoksisen uskonnon opettajat ovat yhteydessä erilaisissa ongelmatilanteissa. Ensisijaisena tahona mainittiin Suomen ortodoksisen kirkon kasvatusasiain koordinaattori Sirpa Okulov, jonka puoleen oli kääntynyt 74% vastaajista. Muina auttavina tahoina mainittiin opetusneuvos, aluehallintovirastot ja lapsiasiainvaltuutettu. 

Kasvatusasiain koordinaattorin työnkuva oli tuttu lähes 90%:lle vastaajista. Hän on tarjonnut monille tukea ongelmatilanteisiin, jotka liittyvät opetusjärjestelyiden lain mukaiseen toteutumiseen ja kanteluihin sekä niiden laatimiseen. Hän on ollut avuksi palkkaukseen ja työsuhteeseen liiittyvissä asioissa, sijaisten löytämisessä sekä koululaisjumalanpalvelusten ja erilaisten tapahtumien järjestämiseen ja matkalaskuihin liittyvissä asioissa.

Opettajista onkin tärkeää, että kirkossa on nyt ja tulevaisuudessa kasvatusasiain koordinaattori, joka tuntee uskonnon opetukseen liittyvät lakipykälät ja seuraa ortodoksisen uskonnon opetuksen tilaa ja opetuksen lainmukaista toteutumista koko Suomen mittakaavassa. 

Opettajat arvostavat myös kasvatusasiain koordinaattorin panosta uskonnon opetuksesta käytävässä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Lisäksi piispojen kannanottoja uskonnonopetuksen puolesta pidetään tärkeinä. Jatkossa esipaimenten toivottiin profiloituvan voimakkaammin oman uskonnon opetuksen puolestapuhujina sekä lasten ja nuorten uskontokasvattajina. 

Opettajien näkemyksiä uskonnonopetuksen tulevaisuudesta

Yhteiskunnassa on viime vuosina käyty vilkasta keskustelua uskonnonopetuksen tulevaisuudesta. Yhtenä näkemyksenä on esitetty, että vastuu uskonnonopetuksesta tulisi siirtää kokonaan uskonnollisille yhteisöille. 

Kyselyssä selvitettiin, millaisia vaikutuksia tämä ratkaisu voisi tuoda mukanaan. Asiaa tarkasteltiin kolmesta eri näkökulmasta.

Ensimmäinen näistä oli ortodoksilasten ja -nuorten sekä heidän identiteettinsä tukemisen näkökulma. Oman uskonnon opetuksella tavoitetaan suurin osa ikäluokkaan kuuluvista lapsista ja nuorista, millä on suuri merkitys identiteetin tukemisen kannalta. Opettajat arvioivat, että illman koulussa annettavaa oman uskonnon opetusta ortodoksisuus osana lasten ja nuorten identiteettiä sekä hengellistä ja kulttuurista pääomaa heikkenisi merkittävästi. Yhteys omiin juuriin ja uskontoon häviäisi ja paine sopia yhteiseen muottiin (valtakulttuuri) kasvaisi vähemmistöidentiteetin heikentyessä.

Kotien uskontokasvatuksen ei uskota voivan paikata koulussa annetun opetuksen poisjäämisen aiheuttamia puutteita ja ylimääräiset koulun ulkopuolella annettavat uskonnon oppitunnit kiinnostaisivat vain harvoja. Näin syntyisi lopulta joukko, jolla ei olisi lainkaan käsitystä omasta uskonnosta. Pidempiaikaisina seurauksina opettajat näkevät kirkosta eroamisen kiihtymisen ja kirkon jäsenmäärän huomattavan laskun. Uusia, aktiivisia seurakuntalaisia ja kirkon työntekijöitä olisi myös haastavampaa saada. Ortodoksisen perinteen jatkumo vaarantuisi.

Toisaalta asiaa tarkasteltiin maahanmuuttajataustaisten ortodoksilasten näkökulmasta. Ortodoksisen uskonnon opetukseen osallistuu tällä hetkellä kulttuurisilta ja kielellisiltä taustoiltaan hyvin moninainen joukko oppilaita. Opettajat katsovat, että muutoksen vaikutukset olisivat tuhoisat myös tältä kannalta. Maahanmuuttajien integroituminen suomalaiseen yhteiskuntaan heikkenisi ja seurauksena voisi olla oman uskonnon hylkääminen, omien juurien peittely ja erilaisuuden tunteen lisääntyminen. Toisaalta tämä voisi johtaa myös omien juurien korostamiseen, jolloin sokea nationalismi ja rasismi saattaisivat lisääntyä. 

Vaikutuksia voisi olla myös yleiseen koulunkäyntimotivaatioon, sillä oma uskonto on monille tuttu, kotouttava ja koulun viihtyisyyttä lisäävä asia.

Yhdeksi haasteeksi muodostuisi lisäksi se, kuinka saada maahanmuuttajataustaiset lapset ja nuoret mukaan kirkon/seurakuntien järjestämään opetukseen. Jos Suomen ortodoksiseen kirkkoon kuulumattomia, maahanmuuttajataustaisia oppilaita ei tavoitettaisi, he jäisivät ns. väliinputoajiksi. Vaikka heidät tavoitettaisiinkin, suuri osa heistä ei ehkä osallistuisi Suomen ortodoksisen kirkon seurakuntien järjestämään uskonnonopetukseen ja toimintaan (vrt. eri patriarkaattien alaisuus), vaan ohjautuisivat oman uskonnollisen yhteisönsä opetuksen pariin. Seurauksena saattaisi olla eri patriarkaattien alaisten seurakuntien lisääntyminen Suomessa. 

Entä miltä mahdollinen siirtyminen niin sanottuun yhteiseen uskonnonopetukseen kuulostaa opettajien näkökulmasta? Opettajien arvion mukaan tällainen opetus keskittyisi enemmistön opetukseen ja vähemmistöuskontojen näkökulmat jäisivät pienempään rooliin. Ortodoksisen uskonnon opettajat menettäisivät työnsä ja opetus siirtyisi kokonaisuudessaan luokanopettajille ja/tai evankelis-luterilaisen uskonnon aineenopettajille. Moni opettajista sanoi, ettei opettaisi koulussa enää uskontoa, jos se muutettaisiin ns. yhteiseksi oppiaineeksi. Jos opettaja haluaisi jatkaa, se vaatisi uudelleenkouluttautumista ja ammatti-identiteetin uudistamista. 

Entä palkkaisivatko seurakunnat koulutettuja, päteviä uskonnonopettajia vai sisällytettäisiinkö seurakunnissa annettava opetus papin ja kanttorin valmiiksi laajaan toimenkuvaan? Olisiko muutos koulun aineenopettajasta tai luokanopettajasta seurakunnan työntekijäksi mahdollinen? Opettajat arvelevat, että tässäkin tilanteessa ortodoksisen uskonnon opettajien tarve vähenisi  tai työsuhteet saattaisivat muuttua osa-aikaisiksi.

Yleisesti todettiin, että uskontoihin liittyvän tietämyksen heikentyminen vahvistaisi luuloille rakentuvia stereotypioita. Vähemmistöuskontojen ja kirkkojen asema suomalaisessa yhteiskunnassa alkaisi hiipua ja uskonto ilmiönä marginalisoituisi koko yhteiskunnassa. Suomalaisen yhteiskunnan yhtenäisyys heikkenisi ja ääriajattelu vahvistuisi. Paikoin uskonnollisen asiantuntemuksen tarve voisi tosin myös lisääntyä.

Huomionosoituksia merkkivuoden juhlassa

Pyöreitä vuosia täyttäneen SOOLin juhlassa jaettiin muutamia huomionosoituksia ortodoksisessa opetus- ja kasvatustyössä ja sen kehittämisessä ansioituneille. 

Arkkipiispa Leo myönsi Pyhän Karitsan ritarikunnan 1. luokan ritarimerkin yliopistolehtori Risto Aikoselle, rehtori Juhani Räsäselle, uskonnonopettaja Ulla Puhakalle , uskonnonopettaja Kirsi Vuomajoelle ja uskonnonopettaja Jari Mustoselle. Kirkon kasvatusasiain koordinaattori Sirpa Okuloville myönnettiin Suomen ortodoksisen kirkon standaari.

Monia armorikkaita vuosia nyt huomioiduille ja kaikille SOOLin jäsenillle!