Lasaruksen lauantai 9.4.

Kirkkovuosi | 08.04.2022
Lasaruksen lauantain ikoni

Jeesus voittaa kuoleman ensin ystävässään Lasaruksessa, laskeutuakseen sitten itse kuoleman syvyyksiin ja tuhotakseen omalla kuolemallaan kuoleman vallan.

Lasaruksen lauantai ja Palmusunnuntai muodostavat yhdessä Pääsiäisen esijuhlan. Ennen kuin lähdemme seuraamaan Kristusta hänen kärsimyksiinsä Suurella Viikolla, saamme opetuslasten kanssa nähdä Kristuksen kuoleman voittajana ja kuninkaana. Tätä kirkkautta vasten tapahtuu Jumalan Pojan täydellinen itsensä alentaminen ja itsensä uhraaminen, käynti kärsimyksiin ja ristinkuolemaan. Saamme ikäänkuin vahvistua voitokkaassa kevätauringossa, ennen kuin laskeudumme Suuren Viikon tihentyvään hämärään.

Lasaruksen lauantaina muistelemme tapahtumaa, joka kuvataan Johanneksen evankeliumissa (Joh. 11:1-45) harvinaisen koskettavasti. Lasarus ja tämän sisaret, Martta ja Maria, ovat Jeesukselle hyvin rakkaita, kuin omaa perhettä. Kuultuaan Lasaruksen sairaudesta Jeesus tuntuu kuitenkin viivyttävän matkaanlähtöä, ja kohta hänelle tuodaan sanoma Lasaruksen kuolemasta. Jeesus sanoo opetuslapsilleen: ”Teidän tähtenne olen iloinen, etten ollut siellä: tämä vahvistaa teidän uskoanne.” Aikaisemmin hän on sanonut: ”Ei tämä tauti ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi: se tuo julki Jumalan Pojan kirkkauden.” Lasaruksen herättäminen on osa Jumalan pelastussuunnitelmaa. Sen on tapahduttava juuri ennen Jeesuksen omaa kärsimystä ja kuolemaa, jotta hänen opetuslapsensa vahvistuisivat uskossa ylösnousemukseen. Se on myös tarkoitettu tunnusteoksi kaikille, jotka pian saavat vastaanottaa hänet Jerusalemiin. Jeesus voittaa kuoleman ensin ystävässään Lasaruksessa, laskeutuakseen sitten itse kuoleman syvyyksiin ja tuhotakseen omalla kuolemallaan kuoleman vallan.

Lasaruksen kodissa Jeesus kohtaa surun murtamat sirarukset, Martan ja Marian, ja heidän rinnallaan suuren joukon surijoita, jotka kaikki itkevät ja valittavat Lasarusta. Molemmat sisaret toistavat pakahduttavat sanat: ”Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.

Jeesus vakuuttaa Martalle: ”Veljesi nousee kuolleista” ja jatkaa ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin. Uskotko tämän?” Ja Martta vastaa, vakavuudella ja painolla, jonka vain rakkaan ihmisen kuoleman kohtaaminen voi antaa: ”Uskon, Herra. Minä uskon että sinä olet Messias, Jumalan Poika, jonka oli määrä tulla maailmaan.

Jos Lasaruksen ennenaikainen kuolema haastaa Martan ja Marian uskon, koetellen sitä syvällä tuskalla, mitä tapahtuukaan kun Lasaruksia on samalla kertaa satoja ja tuhansia? Surusta sakeat sanat ”Herra, jos olisit ollut täällä...” nousevat tänäkin päivänä lukemattomista kylistä ja kaupungeista, jotka sodan keskellä todistavat mieletöntä väkivaltaa, viattomien kärsimystä ja kuolemaa. Lasaruksen kauniisiin valittajaisiin verrattuna kuva tuhottujen kaupunkien kaduilla mätänevistä ruumiista on jotakin mykistävää ja lamauttavaa. ”Herra, jos olisit ollut täällä...”

Kertomus Lasaruksesta voi sytyttää syvimpäänkin pimeyteen lohdun ja toivon liekin. Lasaruksen haudalla Jeesus itkee. Hän itkee todellisia ihmisen kyyneleitä, koska Lasarus on hänelle kuin oma veli. Jeesuksen jumaluus ei poista hänen kykyään kärsiä ihmisen kärsimyksiä. Pikemminkin Jeesuksen jumaluus tekee hänet kykeneväksi kärsimään ystävänsä Lasaruksen kuolemassa kaikkien ihmisten kuoleman, todellisesti ja kipeästi. Lasaruksen haudalla Jeesus itkee jokaista meistä. Hänessä Jumala itkee kaunista luotuaan, joka on joutunut langenneessa maailmassa kuoleman tanssin pyörteisiin. Eikä Jumala itke vain kapeasti ymmärrettyä kuolemaa, sielun eroa ruumiista, vaan koko sitä synnin ja kuoleman valtapiiriä, joka on elämää erossa Jumalasta. Hän itkee valhetta ja itsekkyyttä, vallanhimoa, ahneutta ja riistoa, välinpitämättömyyttä ja vihaa, ihmisyyden mitätöimistä ja julmaa tappamista – sanalla sanoen kaikkea sitä, mikä saa maailman savuamaan ihmisten kärsimyksestä.

Sanoihin ”Herra, jos olisit ollut täällä...” hän vastaa: ”Minä olin täällä. Minä kärsin kärsivien kanssa ja itkin itkevien kanssa.” Kristus ei kuitenkaan itke niinkuin se, jonka täytyy alistua kuoleman valtaan. Isä Jumala, elämän lähde, on tehnyt myös Pojastaan elämän lähteen. Tämän voiman Kristus osoittaa herättäessään Lasaruksen. Samalla hän julistaa sodan tämän maailman ruhtinaalle, joka pitää ihmistä synnin ja kuoleman orjuudessa. Suuren viikon tapahtumat kätkevät sisäänsä tämän perimmäisen taistelun: Kristus kohtaa silmästä silmään pahan vallan, kärsii sen iskut niinkuin kuolevainen ja lopulta voittaa sen jumaluutensa voimalla. Valo voittaa pimeyden, Totuus voittaa valheen, Rakkaus voittaa vihan, Elämä voittaa kuoleman.

Lasarus tule ulos!” Tämä kutsu on osoitettu meille kaikille, joiden elämä viruu kuin raskaan hautakiven takana odottamassa Herran sanoja: ”Tule kanssani ylösnousemukseen!”

Teksti: Pastori Tuomas Kallonen