Kristus nousi kuolleista!

Kirkkovuosi | 21.04.2022

Hänen Kaikkipyhyytensä, Ekumeenisen patriarkka Bartolomeoksen pääsiäistervehdys.

Juostuamme pyhän ja suuren paaston askeettisten kilvoitusten pitkän matkan ja koettuamme hartaudella Herran pyhät kärsimykset, nyt täynnä Hänen ylösnousemisensa loisteen ikuista valoa ylistämme ja kunnioitamme Hänen ylitaivaallista nimeään, julistaen ilon koko maailmalle: ”Kristus nousi kuolleista!” 

Ylösnousemus on ortodoksien uskon, hurskauden, kulttuurin ja toivon ydin. Kirkon elämä, jumalinhimillisessä sakramentaalisessa ja liturgisessa, hengellisessä, moraalisessa ja pastoraalisessa ilmaisussaan ja hyvässä todistuksessaan Kristuksessa tulleesta armosta ja odotetusta ”yleisestä ylösnousemuksesta”, inkarnoi ja heijastaa kuoleman vallan tuhoutumista Pelastajamme Ristin ja Ylösnousemisen kautta ja myös ihmisen vapautumista ”pahan orjuudesta”. Ylösnousemuksesta todistavat pyhät ja uskon marttyyrit, oppi, elämäntapa, kirkon kanoninen järjestys ja toiminta, pyhäköt, luostarit ja pyhiinvaelluskohteemme, pyhän papiston jumalallinen into, luostarikilvoittelijoiden koko olemisen varaukseton omistaminen Kristukselle, uskovien ortodoksinen suhtautuminen sekä eskatologinen sysäys, jonka kirkollinen elämäntapa kaikkiaan antaa.

Ortodokseille Pääsiäinen ei ole hetkellinen pako maailman todellisuudesta ja sen ristiriidoista, vaan lujan uskon julistus siitä, että Aadamin suvun Lunastaja, joka on voittanut kuoleman kuolemalla, on historian Herra, rakkauden Jumala, joka on aina ”meidän kanssamme” ja ”meidän puolellamme”. Pääsiäinen on kokemuksellinen todistus siitä, että Kristus on vapaaksi tekevä Totuus, perusta, olemassaolon akseli ja elämämme horisontti. ”Ilman minua te ette saa aikaan mitään.” (Joh. 15:5) Mikään olosuhde, ”tuska tai ahdistus, vaino tai nälkä, alastomuus, vaara tai miekka” (Room. 8:35) ei voi erottaa uskovia Kristuksen rakkaudesta. Tämä vankkumaton usko inspiroi ja vahvistaa luovuuttamme ja tahtoa tulla ”Jumalan työtovereiksi” maailmassa (1 Kor. 3:9). Se takaa, että siellä, missä inhimillisesti katsoen ei löydy ratkaisua ylitsepääsemättömien esteiden ja umpikujien edessä, on toivoa ja näkökulma. ”Kestän kaiken Hänen avullaan, joka antaa minulle voimaa.” (Fil. 4:13) Ylösnousseessa Kristuksessa tiedämme, ettei pahalla, missä kaikista muodoistaan se onkaan, ole viimeistä sanaa ihmisyyden kurssiin.

Täynnä kiitollisuutta ja iloa kunnian Herralta ihmiselle annetusta kunnioituksesta ja korkeimmasta arvosta suremme ajassamme moninaisen väkivallan, yhteiskunnallisen vääryyden ja ihmisoikeuksien rikkomisen edessä. ”Ylösnousemuksen ilosanoma” ja ”Kristus nousi kuolleista” kuuluvat tänään yhtäaikaisesti aseiden äänien ja sotilaallisen väkivallan viattomien uhrien tuskallisen itkun kanssa, myös pakolaisten itkun, joiden joukossa on monia viattomia lapsia. Huomasimme ongelmat omin silmin äskettäisellä vierailullamme Puolaan, jonne on paennut pääosa pakolaisista Ukrainasta. Kärsimme yhdessä hurskaan ja urhean ukrainalaisen kansan kanssa, joka kantaa raskasta ristiä, rukoilemme ja kilvoittelemme rauhan ja oikeuden puolesta ja niiden puolesta, joilta ne on riistetty. Meille kristityille on mielettömyyttä vaieta inhimillisen arvokkuuden järkkymisen edessä. Yhdessä aseellisen konfliktin uhrien kanssa ”suuri häviäjä” sodissa on ihmiskunta, joka ei pitkän historiansa aikana ole onnistunut poistamaan sotaa. Ei ole ainoastaan niin, ettei sota ratkaise ongelmia, vaan se myös luo uusia ja monimutkaisempia. Se kylvää hajaannusta ja vihaa, suurentaa kuilua kansojen välillä. Uskomme lujasti, että ihmiskunta voi elää ilman sotaa ja väkivaltaa. 

Kristuksen kirkko toimii luonnostaan rauhan tuojana. Emme pyydä ainoastaan ”rauhaa ylhäältä” ja ”rauhaa koko maailmaan”, vaan painotamme myös inhimillisen yrittämisen merkitystä sen saavuttamiseksi. Kristitylle on alkujaankin ominaista ”rauhantekeminen”. Kristus ylistää autuaiksi rauhantekijöitä, joiden kilvoitus on käsinkosketeltavaa Jumalan läsnäoloa maailmassa ja kuvaa rauhaa, joka ”ylittää kaiken ymmärryksen” (Fil. 4:7) ”uudessa luomisessa”, siunatussa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen valtakunnassa. Kirkkomme, kuten asianmukaisesti painotetaan Ekumeenisen Patriarkaatin tekstissä ”Maailman elämän edestä. Ortodoksisen kirkon sosiaalinen eetos”, ”kunnioittaa marttyyreja, jotka antoivat elämänsä rauhan edestä todistaen rakkauden voimasta, luodun hyvyydestä sen ensimmäisessä ja viimeisessä muodossa, ja inhimillisen käytöksen ihanteesta, kuten Kristus osoitti maanpäällisen palvelutyönsä kestäessä.” (§ 44)

Pääsiäinen on vapauden, ilon ja rauhan juhla. Ylistämme hurskain mielin Kristuksen Ylösnousemista, ja koemme siinä myös oman kanssaylösnousemuksemme, kunnioittaen uskossa jumalallisen kaitselmuksen suurta salaisuutta, ja osallistumme ”kaikille yhteiseen juhlaan”. Osoitamme aina ristiylösnousemuksen pyhältä istuimelta Konstantinopolin kirkosta kaikille teille, kunnioitetut veljet ja rakkaat lapset, sydämellisen pääsiäistervehdyksen, ja anomme teille armoa ja laupeutta Kristukselta, kaikkeuden Jumalalta, joka kuoletti tuonelan ja antoi meille ikuisen elämän.

Fanarissa, Pyhänä Pääsiäisenä 2022

† Konstantinopolin Bartolomeos 
palava esirukoilijanne Ylösnousseen Kristuksen edessä

Suomennos: Karoliina Maria Schauman