Pyhä Synodi ilmoitti 9.5.2022 kokouksessaan ottavansa ehtoollisyhteyteen arkkipiispa Stefanin alaisuudessa toimivat piispat, papiston ja kirkkokansan.
Ohridin arkkipiispakunta, joka tunnetaan paremmin Makedonian ortodoksisena kirkkona, on Pohjois-Makedonian suurin kristillinen kirkko, jolla on toimintaa myös diasporassa. Sen päämiehenä toimii Skopjen metropoliitta, Ohridin arkkipiispa Stefan.
Kirkon lähihistorian merkittävin vaihe ajoittuu vuoteen 1959, jolloin Serbian ortodoksisen kirkon pyhä synodi myönsi Pohjois-Makedonian ortodokseille autonomian silloisessa sosialistisessa tasavallassa. Autonomian antamisen taustalla oli halu palauttaa Ohridin arkkipiispakunnalle sen historiallisesti merkittävä asema. Kirkko pysyi kanonisessa yhteydessä Serbiaan kuitenkin vain vuoteen 1967 saakka, jolloin se ilmoitti yksipuolisesta irtautuvansa täysin äitikirkostaan ja jatkavansa toimintaa autokefalisena. Vastatoimena Serbian kirkko paheksui päätöstä ja tuomitsi Pohjois-Makedonian ortodoksit skismaatikoiksi. Muutkaan paikalliset ortodoksiset kirkot eivät tunnustaneet Pohjois-Makedonian kirkkoa yli viiden vuosikymmenen ajan, kunnes Ekumeeninen patriarkaatti suostui vuonna 2018 kirkon pyyntöön tutkia sen kanonista asemaa.
Ekumeenisella patriarkaatilla on asemaansa liittyvä historiallinen erityisoikeus ottaa vastaan kirkollisiin kiistoihin liittyviä valituksia myös muiden paikalliskirkkojen alueilta. Ekkletos-vetoomuksena tunnettu oikeus mainitaan jo vuoden 343 Sardikan kirkolliskokouksessa, mutta sitä tulkitaan usein myös neljännen ekumeenisen kirkolliskokouksen 28. kanonin perspektiivistä. Tämän muinaisen etuoikeuden tunnustamista on viime vuosina yritetty haastaa erityisesti Venäjän ortodoksisen kirkon toimesta. Jos menestyksen mittarina toimii eripuran aiheuttaminen paikalliskirkoissa, niin tässä Moskova on eittämättä onnistunut. Patriarkka Kirillin painostuksesta taikka hänen pelossansa kaikki ortodoksiset paikalliskirkot eivät vieläkään tunnusta virallisesti Konstantinopolin päätöstä purkaa Ukrainassa toimineet skismaattiset kirkolliset rakenteet ja myöntää täydellisen itsenäisyyden heidän vetoomuksestaan yhdelle yhteiselle Ukrainan ortodoksiselle kirkolle. Tunnistamattomuus on osaltaan luonut kanonisesti ja pastoraalisesti anomalisen tilanteen, jossa kaksi eri ortodoksista jurisdiktiota piispainkokouksineen toimii samassa maassa
Öljyä ja viiniä
Virallisessa tiedotteessaan 9.5.2022 Ekumeenisen patriarkaatin Pyhä Synodi toteaa keskustelleensa laaja-alaisesti Skopjen kirkollisista asioista patriarkka Bartolomeoksen johdolla. Arvioituaan Konstantinopolin Äitikirkolle esitetyn ekkletos-vetoomuksen sekä Pohjois-Makedonian valtion toistuvat pyynnöt, patriarkaatti päätti:
- Ottaa arkkipiispa Stefanin alaisuudessa toimivat piispat, papiston ja kirkkokansan eukaristiseen yhteyteen parantaakseen siten skisman haavan kaataen ”öljyä ja viiniä” ortodoksisten veljiemme koettelemusten päälle tuossa maassa. Tätä varten annetaan erityinen patriarkaalinen ja synodaalinen praksis-asiakirja.
- Selventää, että Serbian kirkon tehtävänä on kanonisen järjestyksen ja kirkon perinteen puitteissa ratkaista sen ja Pohjois-Makedonian kirkon väliset hallinnolliset kysymykset.
- Käyttää kirkosta nimitystä ”Ohrid” ”Makedonian” sijaan, kuten tämän kirkon päämies on Ekumeeniselle patriarkaatille kirjallisesti luvannut.
Patriarkaatin tiedotteesta ei käy ilmi, missä vaiheessa Ohridin kirkolle annetaan Tomos-asiakirja Ukrainan tapaan. Toistaiseksi kirkollinen elämä Pohjois-Makedoniassa tullaan järjestämään praksis-asiakirjan turvin, joka toisin sanoen on patriarkan allekirjoittama ja synodin jäsenten enemmistön hyväksymä. Vaikka tämän asiakirjan asema on alhaisempi kuin Tomoksen, antaa se riittävät edellytykset parantaa skisman haavat ”öljyllä ja viinillä”.
Venäjä ja Serbia reagoivat
Ekumeenisen patriarkaatin päätös herätti välittömän reaktion Venäjän ortodoksisessa kirkossa. Moskovan patriarkaatin kirkon ulkosuhteiden osaston sihteeri Igor Yakimtšuk ennätti kommentoida päätöstä RIA Novostille jo samana päivänä ja huomautti, että Venäjän kanta ottaa huomioon ennen kaikkea Serbian kirkon lähestymistavan Pohjois-Makedonian kirkolliseen kysymykseen, jolle se tunnustaa edelleen täydet kanoniset valtuudet tällä alueella. Uutistoimisto Tassille asiaa kommentoinut Nikolai Balašov oli sen sijaan retoriikassaan hyökkäävämpi edustaen Moskovalta aikaisemminkin kuultuja kantoja: ”Konstantinopolin patriarkaatti, kuten Ukrainankin tapauksessa, päätti jälleen kerran julistautua ja toimia koko ortodoksisen maailman ainoana tuomarina, ainoana ja kiistattomana välimiehenä kaikissa kirkollisissa kysymyksissä sekaantuen räikeästi, kanonisesti ja poliittisin motiivein Serbian ortodoksisen kirkon toimivaltaan kuuluviin asioihin. Vain Serbian patriarkaatti yhdessä piispainkokouksensa kanssa voi tehdä pätevän päätöksen ortodoksisen kirkon asemasta Pohjois-Makedonian tasavallassa. Venäjän kirkko ei tule tunnustamaan päätöksiä, jotka on tehty ilman Serbian ortodoksisen kirkon osallisuutta. Toivottavasti muutkaan paikalliset ortodoksiset kirkot eivät tule niitä tunnustamaan.”
Serbian kirkon piispainkokouksen viesti 16.5.2022 oli sen sijaan sävyisämpi. Se korosti, että ykseyden luominen kanonisin perustein ja kanonisen järjestyksen kunnioittamin ehdoin koko Serbian ortodoksisen kirkon alueella antaa vuoropuhelun mahdollisuuden Pohjois-Makedonian hiippakuntien tulevaisuudesta ja heidän mahdollisesta lopullisesta asemastansa. Piispainkokous totesi vuoropuhelun olevan paitsi mahdollista, myös tarkoituksenmukaista ja aitoa ja että siinä Serbian kirkkoa ohjaavat vain ja yksinomaan kirkolliset, kanoniset ja pastoraaliset periaatteet ja normit. Poliittisiin ja ulkopuolisiin vaikutus- tai painostusyrityksiin ei Belgradissa tulla heidän omien sanojen mukaan kiinnittämään huomiota. Tämä jääkin nähtäväksi ottaen huomioon patriarkaatin tiiviit yhteydet Moskovaan.
Keskeinen viesti Pohjois-Makedonian kirkollisen elämän kannalta kaikesta huolimatta on, ettei Serbian kirkko aio asettaa uudelle sisarkirkolle rajoituksia sen jurisdiktioon liittyvissä kysymyksissä kotimaassa taikka diasporassa. Tiedote päättyy suositukseen, että kirkon nimeen liittyvä asia tulisi ratkaista veljellisessä vuoropuhelussa kreikankielisten ja muiden paikallisten ortodoksisten kirkkojen kanssa. Vain aika näyttää, onko öljyä ja viiniä tarpeeksi eheyttämään kirkkoruumiista Balkanin niemimaalla.
Teksti: Jelisei Heikkilä, TT, teologinen sihteeri