Uusi vaihe alkamassa kirkon pakolaistyössä

Ajankohtaista | 28.11.2022

Ukrainalaispakolaisilla on oikeus hakea Suomessa kotikuntaoikeutta vuoden kuluttua maahan saapumisesta.

Isä Alexander Zanemonets Hyvinkäällä kirkkokansan parissa

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnat ovat pyrkineet Ukrainan sodan alusta asti tarjoamaan tulijoille sekä hengellistä että aineellista tukea. Kirkko on myös osoittanut varoja mm. pakolaisten parissa työskentelevän papin palkkaukseen: kirkolliskokous teki juuri päätöksen työmuodon jatkamisesta vuosina 2023–2025. Kirkon kansainvälisen diakonian ja lähetyksen järjestö Filantropia ry on puolestaan kerännyt ja kanavoinut jo lähes 120 000 euroa kriisiapua suoraan Ukrainaan. 

Nyt sota on kestänyt vähän yli yhdeksän kuukautta ja Suomessa asuu noin 45 000 ukrainalaispakolaista. Heistä 65% on naisia, alaikäisiä on joukossa paljon. Yli 65-vuotiaiden osuus on varsin pieni, noin 2 500 henkeä.

Sisäministeriössä arvioidaan, että mikäli sotatilanne jatkuu nykyisen kaltaisena, maahan saapuu vielä vuoden loppuun mennessä 10 000 uutta pakolaista ja vuoden 2023 aikana noin 30 000.

Sosiaali- ja terveysministeriön pakolaisten parissa tekemässä kyselyssä kaksi vastaajaa kolmesta ilmoitti, etteivät he palaa enää Ukrainaan. Kyselyyn saatiin noin kaksi tuhatta vastausta. Sodan pitkittyessä kotimaahan palaavien määrän arvioidaan vähenevän.

Kevät tuo monille kotikuntaoikeuden

Kaikki Suomeen paenneet ukrainalaiset eivät ole ortodokseja eivätkä kaikki ortodoksitkaan kirkollisesti aktiivisia. Kirkko on silti sitoutunut tarjoamaan kaikille avun tarpeessa oleville tukea uuden elämän aloittamiseen Suomessa. Tämä on tässä historiallisessa tilanteessa osa kirkon ydintehtävän toteuttamista.

Ensi keväänä pakolaistyössä alkaa uusi vaihe, kun täällä vuoden asuneet voivat viimein hakea kotikuntaoikeutta. Hakemus tehdään Digi- ja väestötietoviraston (DVV) lomakkeella. Ensimmäiset 2 800 ukrainalaista voivat tehdä näin maaliskuussa 2023, huhtikuussa tämä mahdollisuus avautuu 12 000:lle. Siitä eteenpäin kuukausittaiset henkilömäärät pienenevät.

Kotikuntaoikeus tuo mukanaan monia oikeuksia, mutta myös velvollisuuksia. Esimerkiksi lasten kohdalla se tarkoittaa sitä, että täällä asuvien lasten on käytävä täällä myös koulua. Tämä tarkoittaa myös ortodoksisen uskonnonopetuksen tarpeen kasvua kouluissa, mihin suurella osalla ukrainalaisoppilaista on oikeus, kuten kaikilla muillakin ortodoksikoululaisilla Suomessa.

Kotikuntaoikeuden saaminen on yksi tärkeä askel kotoutumisen pitkässä prosessissa. Tätä prosessia haluaa myös kirkko olla kaikilta osin tukemassa. Vaikka tiedotusvastuu asiassa on viranomaisilla, niin myös kirkon pakolaistyötä tekevien on hyvä varautua oheistamaan ihmisiä ja avaamaan tulijoille erilaisia suomalaisen yhteiskunnan käytäntöjä. 

Kotikuntaoikeus avaa myös tien kirkon jäsenrekisteriin 

Kirkon kannalta on myös oleellista, että kotikuntaoikeus antaa ortodoksisen kirkon jäseniksi kastetuille ja voidelluille ukrainalaisille myös mahdollisuuden rekisteröityä kotikuntansa mukaisesti Suomen ortodoksisen kirkon jäseniksi. Rekisteröityminen tehdään seurakunnissa.

Koska suomalainen kirkollisverojärjestelmä ei ole ukrainalaisille tuttu, kirkon on tässä yhteydessä varauduttava selvittämään, kuinka tämä järjestelmä toimii ja mitä jäsenyys käytännössä tarkoittaa. Ukrainankielinen tiedote saatetaan sähköisesti saataville viimeistään helmikuussa ja se tuotetaan muodossa, josta sitä voi myös tulostaa kätevästi tarpeen mukaan.

Tärkeintä on kuitenkin pitää yllä auttamisen halua erityisesti nyt kun sähkön ja elintarvikkeiden hinnat ovat nousussa myös Suomessa. Lisäksi kirkon on pyrittävä huolehtimaan myös auttajien osaamisesta ja jaksamisesta, sillä sekä kirkon työntekijät että vapaaehtoiset kohtaavat auttamistyössä myös hyvin vaikeasti traumatisoituneita ihmisiä. On viisautta myöntää, että tällaisiin kohtaamisiin on luontaisia valmiuksia vain harvoilla. 

Teksti: Maria Hattunen
Kuvassa ukrainalaisten parissa toimiva isä Alexander Zanemonets ja kirkkokansaa Hyvinkäällä lauantaina 26.11.2022 – kuvassa mukana myös vastakastettu Jumalan lapsukainen Simeon. Kuva: Alexander Zanemonetsin oma albumi.