Autuas Kristofor Georgialainen

Pyhä Kristofor oli maallikkonimeltään Kristesias. Hän syntyi 1600-luvun lopussa Egrisin kylässä Länsi-Georgiassa. Nuoresta lähtien hän kaipasi jumalanpalveluksia ja hiljaista elämää, mutta hänen isäntänsä pakotti hänet menemään naimisiin. Avioliitosta syntyi poika. Menetettyään myöhemmin vaimonsa ja poikansa Kristesias noudatti hengellisen isänsä neuvoa ja jätti maailman. Hän meni David Garedjilaisen erämaahan Pyhän Johannes Kastajan luostariin.

Kristesias kilvoitteli monia vuosia kuuliaisuusveljenä palvellen nöyrästi Herraa. Hän kokosi polttopuita ja kantoi vettä luostarin tarpeisiin tehden kaiken hiljaa ja nöyrästi. Joka päivä hän käveli neljän kilometrin päähän täyttääkseen vesiruukun ja asetti sen näkyvälle paikalle majansa kohdalle janoisia matkalaisia varten. Hän piti myös pientä puutarhaa ja tarjosi sen antimia ohikulkijoiden virkistykseksi. Häntä häiritsi kovasti, jos hän huomasi ihmisten olevan riidoissa keskenään, ja hän meni aina sovittelemaan.

Eräänä kuumana iltana Kristesias lähti ehtoopalveluksen jälkeen jalkaisin erääseen kylään. Ilta hämärsi jo, ja auringon laskettua tuli aivan pimeää, sillä ei ollut kuutamoa. Ennen pitkää oli vaikea jatkaa matkaa. Kristesias pysähtyi rukoilemaan. Silloin hänen eteensä syttyi kirkas valo, joka valaisi tietä ja ohjasi häntä koko yön, kunnes hän saapui perille kylään.

Kristesiaksen kelja oli pieni ja vaatimaton. Hänen vuoteenaan olivat puiset lampaannahalla peitetyt laudat ja tyynynä kivi. Kaiken mitä hän sai, hän antoi köyhille. Hänellä oli kaikessa täydellinen luottamus Jumalaan. Hän ei antanut itsensä murehtia tai huolehtia huomisesta eikä koonnut ruokavaroja ankaraa talvea varten.

Kristesias oli jo iäkäs, kun hänet vihittiin munkiksi, jolloin hän sai nimekseen Kristofor. Hän nukkui kuolonuneen rauhassa vuonna 1771 ollessaan 80 vuoden ikäinen.