Lapsipyhä Artemi Verkolalainen

Pyhä Artemi, Verkolan ihmeidentekijä, syntyi vuonna 1532 Vienanmeren alueella Verkolan kylässä Pinegajoen varrella. Hänen vanhempansa olivat talonpoikia, jotka kasvattivat Artemin pelkäämään ja kunnioittamaan Jumalaa. Viiden vuoden ikäisenä poika alkoi vieroksua tavanomaisia lasten leikkejä. Hän oli hiljainen, sävyisä, Jumalaa pelkäävä ja kuuliainen vanhemmilleen ja auttoi ahkerasti isäänsä maataloustöissä.

Kerran 12 vuoden ikäisenä Artemi oli isän apuna äestämässä peltoa. Äkkiä nousi ukkosmyrsky, mustat pilvet pimensivät taivaan ja alkoi sataa kaatamalla. Pelästyneen Artemin yläpuolella välähti salama ja kuului hirvittävä jyrähdys. Autuas lapsi kaatui kuolleena maahan, vaikka salama ei edes koskettanut häntä. Näin Jumala hyvyydessään ja viisaudessaan otti palvelijansa sielun luokseen taivaallisiin asuntoihin.

Ymmärtämättömät kyläläiset eivät käsittäneet Jumalan tarkoitusta vaan pitivät taikauskoisesti Artemin äkillistä kuolemaa rangaistuksena hänen salaisista synneistään. Hänen ruumiinsa jätettiin mäntymetsään siunaamatta ja hautaamatta vain risuilla ja tuohella peitettynä, ja paikka ympäröitiin vähäisellä puuaidalla.

Pyhän Artemin ruumis makasi 32 vuotta unohdettuna metsässä, kunnes kesällä vuonna 1577 Verkolan kylän Pyhän Nikolaoksen kirkon kirkonpalvelija Agafonik sienimetsässä kulkiessaan näki valon sen paikan yllä, missä autuas lapsi lepäsi. Hän löysi maatumattoman ruumiin ja kertoi siitä kyläläisille, jotka ilman sen kummempia kunnianosoituksia kantoivat ruumiin kirkon eteishuoneeseen ja peittivät sen uudelleen tuohella.

Mutta Jumala näki hyväksi kohottaa palvelijansa kunniaan, ja pyhäinjäännökset alkoivat vuodattaa parannuksia. Vienanmeren alueella raivosi samana vuonna kuumetauti, johon kuoli paljon ihmisiä, varsinkin naisia ja lapsia. Myös Verkolan kylän asukkaan Kallinikin poika sairastui. Murheissaan isä rukoili poikansa puolesta, kävi kirkossa kumartamassa autuaan Artemin arkkua ja otettuaan mukaansa palan pyhäinjäännöksiä peittävää tuohta kiinnitti sen kuolemaisillaan olevan poikansa kaularistiin. Tämän jälkeen sairas parani. Isä kertoi tapahtuneesta kyläläisille, ja kaikki kokoontuivat kirkkoon veisaamaan kiitosrukouspalveluksia ja viettämään autuaan Artemin muistoa. Kuumetautiepidemia laantui seudulla, ja autuaan Artemin kautta tapahtui yhä enemmän ihmeellisiä parantumisia. Kiitolliset kyläläiset rakensivat kirkon yhteyteen sivuhuoneen, jonne pyhäinjäännökset siirrettiin uuteen arkkuun asetettuina.

Kaksi pappia, Johannes ja Tuomas, käskivät maalata vanhasta arkusta valmistetuille laudoille muutaman autuasta Artemia esittävän ikonin. Hurskaat ihmiset veivät koteihinsa rippeeksi jääneitä lastuja ja parantuivat vaivoistaan. Pankrati-niminen mies vei yhden Artemin ikonin Ustjugiin, missä monet paranivat sen kautta.

Holmogoryn asukas Ilarion kärsi sokeuteen johtavasta silmäsairaudesta ja rukoili epätoivoissaan apua pyhältä Artemilta. Pyhä ilmestyi hänelle näyssä ja siunasi hänet käsiristillä sanoen: ”Nouse, Kristus parantaa sinut palvelijansa kautta. Mene Verkolaan kumartamaan arkkuani ja kerro parantumisestasi papille ja kaikelle kansalle.” Mies havahtui unesta näkevänä ja meni Verkolaan kumartamaan pyhäinjäännöksiä.

Maine pyhän Artemin ihmeistä levisi kauas. Novgorodin metropoliitta Makari tarkasti pyhäinjäännökset vuonna 1619 ja kehotti laatimaan Artemin elämäkerran. Kahdenkymmenen vuoden kuluttua metropoliitta Kiprian lähetti jälleen papistoa tarkastamaan pyhäinjäännökset ja vahvisti allekirjoituksellaan hänelle toimitetun selonteon tapahtuneista ihmeistä. Samalla hän lähetti Verkolan kylään ihmeidentekijä Artemille laaditun jumalanpalveluksen. Pian sotapäällikkö Afanasi Paškov rakennutti kirkon pyhäinjäännösten löytymispaikalle kiitokseksi poikansa ihmeellisestä parantumisesta. Kohta tämän jälkeen pyhäinjäännökset siirrettiin tsaarillisella käskykirjeellä kirkkoon ja paikalle perustettiin luostari.

Neuvostovallan aikana ennen luostarin sulkemista vuonna 1919 veljestö piilotti pyhäinjäännökset salaiseen paikkaan, ja eräiden tietojen mukaan ne lepäävät nykyään maan alle kätkettynä luostarin alueella. Pyhän Artemin muistoa vietetään kahdesti vuodessa, hänen kuolinpäivänään 23. kesäkuuta ja hänen taivaallisen suojelijansa suurmarttyyri Artemioksen muistopäivänä 20. lokakuuta.