Marttyyripiispa Denis Pariisilainen ja hänen toverinsa Rusticus ja Eleutherius

Pyhä Denis (Dionysios) syntyi nykyisen Italian alueella toisen vuosisadan lopussa. Hän oli yksi seitsemästä piispasta, joita Rooman paavi lähetti Galliaan keisari Deciuksen aikana (249–251). Muut kuusi lähetettiin seuraaviin kaupunkeihin: pyhä Gatianus (18.12.) Toursiin, pyhä Trofimus (29.12.) Arlesiin, pyhä Paavali (22.3.) Narbonneen, pyhä Saturninus (29.11.) Toulouseen, pyhä Austremonius (1.11.) Auvergneen (Arvernes) ja pyhä Martial (30.6.) Limogesiin. Denis lähetettiin pieneen Lutetian kaupunkiin (Pariisi), joka oli kaukaisin näistä kaikista ja jossa harjoitettiin saastaisimpia pakanallisia menoja. Hänellä oli mukanaan pappi Rusticus ja diakoni Eleutherius. Jo matkalla kohti Lutetiaa pyhä Denis julisti rohkeasti evankeliumia ja teki ihmeitä osoittaen näin kristinuskon totuuden, ja monia pakanoita kääntyi ja otti kasteen.

Lutetiassa Denis asettui kaupungin ulkopuolelle Montmorencyyn. Eräs jalosukuinen käännynnäinen antoi hänen käyttöönsä talon, jossa kristityt kokoontuivat salaa. Kun keisari oli tulossa vierailemaan Galliassa, kristittyjä vastaan säädettyjä lakeja alettiin toteuttaa kiihkeästi. Kaikkialla maassa uskovaisia otettiin kiinni, pahoinpideltiin ja tuomittiin kuolemaan kidutusten jälkeen. Korkeasta iästään huolimatta Denis vieraili ahkerasti kuolemaantuomittujen luona rohkaisten heitä pysymään lujina uskoaan tunnustaessaan. Pian hänetkin annettiin ilmi ja pidätettiin. Denistä kidutettiin yhdessä opetuslastensa Rusticuksen ja Eleutheriuksen kanssa. Kidutusten aikana Denis ripustettiin ristille, jossa hän kuitenkin julisti paikalla olleelle yleisölle pelottomasti Kristuksen kärsimyksen ja maailman pelastuksen suurta salaisuutta. Kun hänet palautettiin vankityrmäänsä toisten vainottujen luo, hän toimitti pyhät salaisuudet viimeisen kerran jumalallisen valon kirkastamana.

Lopulta pyhä Denis mestattiin yhdessä monien muiden marttyyrien kanssa kukkulalla, joka tunnetaan yhä nimellä Montmartre, marttyyrien kukkula. Heidän ruumiinsa heitettiin Seinejokeen, josta ne pelastettiin ja haudattiin. Tämä tapahtui viimeistään vuonna 258. Hautapaikalle rakennettiin myöhemmin pyhän Deniksen nimeä kantava luostari. Pyhää Denistä on kunnioitettu Ranskan suojelijana ja yhtenä neljästätoista ”pyhästä auttajasta”, joiden juhlaa on vietetty elokuun 8. päivänä.

Pyhän Deniksen elämään on sekoittunut monenlaisia legendoja sekä elämänvaiheita muiden pyhien elämäkerroista. Kerrotaan, että kun hänen päänsä oli lyöty poikki, hän jäi seisomaan jaloilleen, otti päänsä käsiinsä ja käveli muutaman kilometrin matkan paikkaan, johon hänet haudattiin ja myöhemmin rakennettiin kirkko. Sekä kirkko että sen ympärille kasvanut kaupunki tunnetaan Saint Denisin nimellä. Ranskan kuninkaat ja kuningattaret haudattiin kyseisen kirkon kryptaan aina Ranskan vallankumoukseen asti.

Pyhän Denisin elämänvaiheet on sekoitettu sekä ensimmäisen vuosisadan Ateenan piispa Dionysios Areiopagitaan (3.10.) että 400-luvun lopussa vaikuttaneeseen syyrialaiseen kirjoittajaan Pseudo-Dionysiokseen, jonka kirjoitukset tulivat Länsi-Euroopassa erittäin suosituiksi 800-luvulla, mikä puolestaan levitti Dionysioksen kunnioitusta. Sekaannusta lisäsi, että vuonna 1215 paavi Innocentius III siirsi Dionysios Areiopagitan reliikit Pyhän Deniksen basilikaan Pariisiin.