Neitsytmarttyyrit Aleksandra, Tekusa, Klaudia, Faeine, Eufrasia, Matrona, Julia, Teodote ja marttyyri Teodotos

Keisari Dionysioksen vainojen ollessa pahimmillaan vuonna 303 Galatian maaherra Teoteknos, joka oli julma ja verenhimoinen mies, pidätti Ankarassa seitsemän kunnianarvoista neitsyttä, jotka olivat nuoruudestaan asti omistautuneet Kristukselle. Havaittuaan heidät taipumattomiksi uskossaan hän luovutti heidät muutamille nuorille elostelijoille raiskattaviksi. Häpeämättömin heistä kävi käsiksi 70-vuotiaaseen Tekusaan. Tämä purskahti itkuun rukoillen miestä armahtamaan hänen kuihtunutta ruumistaan ja harmaita hiuksiaan, niin että hän saisi säilyttää neitsyytensä loppuun asti. Nuorukaisia alkoi hävettää ja he poistuivat jättäen neitseet rauhaan.

Kun maaherra Teoteknos sai kuulla suunnitelmansa epäonnistumisesta, hän päätti vihkiä seitsemän neitsyttä Artemis- ja Athena-jumalattarien mysteereihin näiden vuotuisena yhteisenä juhlana. Juhlaseremonioihin kuului, että jumalattarien patsaat kannettiin juhlallisessa kulkueessa läheiselle järvelle pestäväksi. Kun juhlapäivä koitti, neitseet pantiin alastomina juhlakulkuetta johtaviin vaunuihin. Kun kulkue saapui järveen laskevan joen rannalle, he kieltäytyivät vihaisesti ryhtymästä väärien jumaluuksien papittariksi. Seurauksena oli, että heidän kaulaansa sidottiin raskas kivi ja heidät kaikki hukutettiin järven pohjaan.

Yön tultua pyhä Tekusa ilmestyi veljenpojalleen Teodotokselle, jonka hän oli kasvattanut rakastamaan hyveellistä elämää. Vainojen puhjettua tämä oli henkensä kaupalla ryhtynyt palvelemaan uskontunnustajia ja vainojen uhreja. Tekusa muistutti häntä ilmestyksessä niistä vaivoista, joita hän oli nähnyt poikaa kasvattaessaan. Hän määräsi, että Teodotoksen oli heti seurauksia pelkäämättä nostettava ylös järven pohjasta hänen ja hänen kumppaniensa ruumiit. Myös pyhä marttyyri Sosandros ilmestyi ja karkotti järveä vartioivat sotilaat. Sitten alkoi ennen kuulumattoman raju myrsky, joka heitti marttyyrien ruumiit järven laskujoen rantatörmälle. Näin Teodotos ja hänen kumppaninsa saattoivat korjata pois pyhien marttyyrien ruumiit ja saattaa ne asianmukaisesti haudan lepoon.

Seuraavana päivänä pakanat kuulivat marttyyrien ruumiiden katoamisesta. Uutinen raivostutti heitä niin, että he pidättivät kaikki kristityt, jotka vain pystyivät löytämään, ja kiduttivat heitä. Yksi Teodotoksen toveri, joka ei pystynyt kestämään kidutuksia, paljasti, mihin marttyyrien ruumiit oli haudattu. Maaherra käski välittömästi kaivaa ne esiin ja antoi polttaa ne. Heti tästä petoksesta kuultuaan Teodotos meni vapaaehtoisesti tuomittavaksi. Hän kävi loistavan marttyyrikilvoituksen ja liittyi voittajana toisten pyhien marttyyrien seuraan.