Pappi Maisimas Syyrialainen

Syyrian maaseudulla Kyrroksen kaupungin ympäristössä eli 300-luvulla syyriankielinen kristitty nimeltä Maisimas. Hän oli varttunut maaseudulla ja kilvoitellut yksinäisyydessä. Koska kaikki tunsivat hänen hyveellisyytensä ja rakkautensa, hänestä tehtiin pappi pieneen maalaiskylään. Siellä hän opetti kaikkia elämään evankeliumin mukaisesti.

Maisimas eli äärimmäisen vaatimattomasti. Hänellä oli vain yksi vaate, jota hän paikkasi sitä mukaa kuin se hajosi. Maisimas piti ovensa aina avoinna köyhiä ja muukalaisia varten. Hänellä oli kaksi ruukkua, joista toisessa oli jauhoja ja toisessa öljyä. Niistä riitti aina vieraiden palvelemiseen, sillä Herra siunasi häntä samalla tavalla kuin muinoin Sarpatin leskeä (1. Kun. 17:10–16).

Pyhä Maisimas sai Jumalalta armon tehdä ihmeitä. Erään naisen pieni poika sairastui vakavasti, ja lopulta lääkärit eivät enää antaneet hänelle mitään toivoa. Silloin nainen otti pojan syliinsä, nousi muulin selkään ja lähti Maisimaksen luokse. Maisimas vei lapsen kirkkoon ja laski hänet alttarin eteen ja alkoi anoa hartaasti apua sielujen ja ruumiiden Parantajalta. Poika parani, ja nainen kertoi tapahtuneesta piispa Teodoretokselle, joka myöhemmin liitti Maisimaksen pyhien elämäkertakokoelmaansa.

Kun maanomistajat ahdistivat köyhiä maatyöläisiä, Maisimas asettui puolustamaan jälkimmäisiä. Kylän maat omisti antiokialainen ylimys Letoios, joka kerran tuli kovistelemaan kyläläisiä vaatien heitä tuottamaan suurempia satoja. Isä Maisimas yritti kehottaa Letoiosta pitkämielisyyteen ja sävyisyyteen, mutta tämä ei tahtonut kuunnella. Kun Letoios oli sanonut sanottavansa, hän hyppäsi vaunuihinsa ja yritti lähteä pois, mutta ei saanutkaan vaunujaan lähtemään liikkeelle. Vetojuhdat yrittivät kiskoa, mutta rattaat eivät hievahtaneetkaan. Kyläläiset koettivat jopa vivuta rattaita liikkeelle, mutta mitään ei tapahtunut ennen kuin oivallettiin, että kaikki johtui Maisimaksen rukouksesta. Letoios hyppäsi alas vaunuista, lankesi maahan Maisimaksen eteen ja pyysi anteeksi syleillen kunnioittavasti tämän ryysyjä. Maisimas hyväksyi hänen katumuksensa ja vapautti vaunut näkymättömistä siteistä.

Monia muitakin ihmeitä ja oikeamielisiä tekoja tehtyään pyhä Maisimas nukkui pois 300- ja 400-lukujen vaihteessa.