Pappismarttyyri Maksim Sandovitš

Pyhä Maksim syntyi vuonna 1886 Karpaateilla Zdenian kylässä nykyisellä Puolan ja Slovakian raja-alueella, joka ennen ensimmäistä maailmansotaa kuului Itävalta-Unkariin. Jo lapsena hän oli hyvin harras ja niinpä hän lukiosta päästyään meni heti kotikylänsä lähellä olevaan uniaattiluostariin. Pian hän kuitenkin lähti sieltä pois ja siirtyi Potšajevin lavraan Länsi-Ukrainaan.

Kun Maksim oli vielä noviisi, Kiovan metropoliitta Antoni Hrapovitski (1863-1936) pyysi lavran igumenilta noviisia, jonka hän voisi vihkiä papiksi Karpaattien alueen ortodokseille, jotka olivat entisiä ukrainalaisia uniaatteja. Arpa lankesi Maksimille. Hänet pantiin opiskelemaan Kiovan länsipuolella sijaitsevaan Žitomirin ortodoksiseen seminaariin, ja kun hän oli solminut avioliiton valkovenäläisen neidon kanssa, metropoliitta vihki hänet papiksi vuonna 1911. Hän lähti heti kotiseudulleen ja toimitti Puolan Grabissa ensimmäisen ortodoksisen liturgian sen jälkeen, kun Karpaattien alueen ortodoksit oli 1700-luvulla pakotettu liittymään uniaattikirkkoon. Pian hänet kuitenkin pidätettiin, mutta heti vapauduttuaan hän jatkoi liturgioiden toimittamista naapurikylissä.

Pelottoman toimintansa vuoksi isä Maksim vangittiin uudestaan maaliskuussa 1912 ja vietiin Lvivin tutkintovankilaan, jossa hän joutui olemaan kaksi vuotta. Häntä syytettiin siitä, että hän oli ortodoksi, käytti slaavinkielisiä jumalanpalveluskirjoja ja oli yhteistyössä venäläisten kanssa, jotka olivat Itävallan vihollisia. Kuitenkin kesäkuussa 1914 hän sai lopulta vapauttavan tuomion ja palasi kotikyläänsä terveys vaurioituneena. Huono kohtelu, eristys ja kaikenlaiset pahoinpitelyt olivat jättäneet häneen jälkensä.

Saman vuoden elokuussa juuri ennen ensimmäisen maailmansodan syttymistä hänet vangittiin jälleen yhdessä raskaana olevan puolisonsa, vanhempiensa ja ortodoksisten kyläläisten kanssa. Heidät kaikki vietiin Gkorlitsen vankilaan. Syyskuun 6. vuonna 1914 hänet vietiin ulos sellistään ja hänelle ilmoitettiin ilman sen kummempia selityksiä, että hänet oli tuomittu kuolemaan. Kun hänen kätensä ja silmänsä sidottiin, hän sanoi rauhallisesti. ”Ei tarvitse, en minä karkaa.” Hänet ammuttiin vankilan sisäpihassa vanhempiensa silmien edessä. Marttyyri ehti huutaa: ”Eläköön ortodoksia!” ja kaatui sitten kivetykselle. Joku tappajista ampui häneen vielä kolme armonlaukausta.

Vuonna 1922 isä Maksimin jäännökset vietiin Zdenian kylään ja hänet haudattiin kirkon viereen. Siitä lähtien hänen haudallaan on käynyt paljon pyhiinvaeltajia. Häntä on yleisesti kunnioitettu pyhänä Karpaattien ruteenien keskuudessa senkin jälkeen, kun tämä kansa joutui siirtymään pois kotiseuduiltaan.

Pyhä Maksim on ensimmäinen Puolan autokefaalisen ortodoksisen kirkon kanonisoima pyhä. Hänen pyhäksi julistamisensa tapahtui vuonna 1994.