Pyhä Ambrosi Tunnustaja, Georgian katolikos
Pyhä Ambrosi Tunnustaja syntyi vuonna 1861. Hänen maallikkonimensä oli Besarion Khelaia. Koulutuksensa Besarion sai ensin Samegrelon teologisessa koulussa. Vuonna 1885 hän valmistui Tiflisin seminaarista. Samana vuonna hänet vihittiin papiksi.
Isä Besarion palveli kahdeksan vuotta pappina Sokhumin (Suhum) kaupungissa Luoteis-Georgiassa. Samalla hän opetti georgian kieltä kouluissa. Hän myös johti useita hyväntekeväisyysyhdistyksiä. Vuonna 1896 Besarion jäi leskeksi ja seuraavana vuonna hän lähti opiskelemaan Kazanin teologiseen akatemiaan.
Kazanissa Besarion seurasi kiinnostuneena kaupungin kulttuurielämää. Hän oli myös erityisen kiinnostunut kotimaansa nationalistisesta itsenäisyysliikkeestä. Besarion tutki Georgian historiaa ja laati aiheesta useita kirjoituksia. Hänen kristinuskon ja islamin välistä taistelua Georgiassa käsittelevä esseensä oli niin mukaansatempaava, että eräs professori kehotti häntä tutkimaan aihetta enemmän. Isä Besarion tekikin aiheesta oman maisterintyönsä.
Vuonna 1901 Besarion päätti opintonsa Kazanissa. Samana vuonna hänet vihittiin munkiksi ja hän sai nimekseen Ambrosi. Hän palasi kotimaahansa. Georgiassa hän osallistui liikkeeseen, joka yritti saada Georgian kirkolle autokefaalisen aseman. Tämän vuoksi pyhä Ambrosi karkotettiin Venäjälle vuonna 1905.
Kun Ambrosi jälleen palasi Georgiaan, hänestä tehtiin arkkimandriitta ja hänet määrättiin Chelishin luostarin igumeniksi. Luostari oli aikoinaan ollut Georgiassa teologisen koulutuksen keskus. Luostarin opiskelijamäärä oli kuitenkin nopeassa laskussa. Ambrosi onnistui kokoamaan joukon nuoria ja lahjakkaita ihmisiä opiskelijoiksi seminaariin. Itse hän alkoi opettaa heille seminaarissa kirkkolaulua ja pyhän evankeliumin resitointia.
Ambrosi käytti paljon aikaansa Chelishin luostarin vanhojen käsikirjoitusten etsimiseen ja entisöimiseen. Kävellessään kerran luostarinpihan poikki pyhä Ambrosi kuuli maan alta ikään kuin tukahtunutta ääntä. Hän alkoi kaivaa maata äänen kohdalta. Maasta löytyi muinainen evankeliumikäsikirjoitus. Se oli peräisin 800- tai 900-luvulta ja tuli tunnetuksi Chelishi-evankeliumin nimellä.
Ambrosi nimitettiin Tiflisissä sijaitsevan Kristuksen Kirkastumisen luostarin igumeniksi. Kun Georgiassa ollut Venäjän kirkon eksarkki Nikon murhattiin vuonna 1908, Ambrosi oli yksi niistä, joita syytettiin osallisuudesta murhaan. Häneltä riistettiin oikeudet palvella kirkossa, ja hänet karkotettiin Riazanissa sijaitsevaan Pyhän Kolminaisuuden luostariin. Siellä hän oli arestissa yli vuoden ajan. Vuonna 1910 Ambrosi vapautettiin syytteistä, ja hän saattoi jälleen palvella kirkossa.
Georgiaan palannut arkkimandriitta Ambrosi liittyi vuonna 1917 rintamaan, joka pyrki saamaan Georgian kirkolle autokefalian. Muutamien kuukausien kuluttua tässä onnistuttiinkin. Georgian kirkko julistettiin autokefaaliseksi. Arkkimandriitta Ambrosi vihittiin Chqondidin metropoliitaksi. Myöhemmin hänet siirrettiin Tskum-Abkhazetin alueelle.
Vuonna 1921 pyhästä Ambrosi kruunattiin koko Georgian katolikokseksi eli patriarkaksi. Hieman hänen vihkimyksensä jälkeen neuvostohallitus alkoi kuitenkin vainota kirkkoa ankarasti. Yhteensä noin 1 200 kirkkoa ryöstettiin, otettiin muuhun käyttöön tai tuhottiin. Papistoa pidätettiin ja karkotettiin. Myöhemmin pappeja myös teloitettiin.
Helmikuun alussa vuonna 1922 Italian Genovassa pidettiin konferenssi, jonne kokoontui 34:n eri kansallisuuden edustajia. Konferenssin tarkoituksena oli parantaa Neuvostoliiton ja Länsi-Euroopan suhteita sekä keskustella Keski- ja Itä-Euroopan talouden uudelleenrakentamisesta. Katolikos Ambrosi lähetti konferenssin osallistujille asiakirjan, jossa hän vetosi heihin Georgian kirkon ja kansan puolesta. Hänen kirjoituksensa ei kuitenkaan rajoittunut ainoastaan puolustamaan Georgian kristittyjä, vaan hän oli huolissaan koko ihmissuvun puolesta. Hän painotti kristillisten hyveiden merkitystä. Kansalta ja hallitukselta, jolta riistetään kristilliset hyveet, riistetään myös tulevaisuus.
Kun bolsevikkihallinto sai tietää pyhän Ambrosin lähettämästä anomuksesta, hänet pidätettiin. Ambrosi oli peloton: hän kritisoi hallintoa sen tekemistä rikoksista, epäoikeudenmukaisuudesta ja pyhäinhäväistyksistä. Kun häntä kuulusteltiin, hän lausui: ”Uskon tunnustaminen on jokaisen kansan hengellinen tarve, ja vaino korostaa sen välttämättömyyttä. Usko syvenee, kun se joutuu ristiriitaan ja alkaa patoutua, ja lopulta se purskahtaa esiin uudella innolla. Näin on ollut ennen, ja näin on oleva meidänkin maassamme. Georgia ei ole poikkeus tästä universaalista laista.” Vainoajilleen pyhä Ambrosi sanoi: ”Minun sieluni kuuluu Jumalalle, sydämeni kotimaalleni, ja ruumillani te saatte tehdä mitä vain itse tahdotte.”
Pyhä katolikos tuomittiin vangittavaksi. Hänen tuomionsa pituus oli seitsemän vuotta, yhdeksän kuukautta ja 28 päivää. Vuoden 1924 lopulla pyhä Ambrosi ja joukko muita vangittuja vapautettiin, mutta raskas vankeusaika oli vaatinut veronsa ja katolikoksen terveys oli heikentynyt. Pyhä Ambrosi nukkui kuolonuneen pari vuotta myöhemmin, vuonna 1927. Georgian kirkon pyhä synodi kanonisoi katolikos-patriarkka Ambrosin vuonna 1995. Kärsimyksiensä tähden hän sai lisänimen Tunnustaja.