Pyhä Andrei, Smolenskin ruhtinas

Smolenskin ruhtinas Andrei jätti ruhtinaskuntansa sukulaisten noustua kapinaan häntä vastaan. Hän ei tarttunut aseeseen eikä ryhtynyt väkivalloin puolustamaan oikeuksiaan vaan poistui vähin äänin perintömailtaan ja saapui köyhänä vaeltajana Perejaslavl-Zalesskiin noin vuonna 1360. Siellä hän palveli ponomarina Pyhän Nikolaoksen kirkossa 30 vuotta salaten kaikilta ylhäisen syntyperänsä. Andrein kuoltua häneltä löydettiin kultaketju ja sormus merkkinä ruhtinaallisesta syntyperästä, raskaat kahleet merkkinä ankarasta kilvoittelusta sekä kirjakäärö, johon hän oli omakätisesti kirjoittanut: ”Minä olen Andrei, Smolenskin ruhtinas, joka veljieni kateuden ja salaliiton tähden jätin ruhtinaskuntani.”

Pian Andrein kuoltua ihmiset alkoivat kunnioittaa häntä pyhänä. Hänestä maalattiin ikoni ja laadittiin jumalanpalvelustekstit, mutta 1500-luvulla hänen muistonsa painui unohduksiin. Pyhittäjä Daniel Perejaslavlilainen (k. 1540) yritti ajaa hänen kanonisointiaan, mutta haudan avaamisen yhteydessä tapahtuneista ihmeistä huolimatta se ei toteutunut, mikä murehdutti syvästi pyhittäjää. Andrein paikallinen kunnioitus kuitenkin elpyi, ja lopulta hänet kanonisoitiin virallisesti vuonna 1749.