Pyhä Barbaros Mirhanvuodattaja

Pyhä Barbaros Mirhanvuodattaja syntyi kristittyyn perheeseen Pentapoliksessa, nykyisen Libyan alueella 1500-luvulla. Muslimit sieppasivat Barbaroksen jo nuorena ja pitivät häntä 24 vuotta orjanaan, mutta koko aikana hän ei luopunut ortodoksisesta uskostaan muistaen Kristuksen sanoja: ”Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.” (Matt. 10:28) Ilmeisesti berberit myivät Barbaroksen sulttaani Suleiman I Suuren laivastolle, joka yritti valloittaa Korfun saarta. Vonitsassa[1] sulttaanin amiraali lähetti Barbaroksen yhdessä toisten vankien kanssa hankkimaan juomavettä ja polttopuita laivaan. Heillä oli kettinki kaulassaan ja paino kiinnitettynä oikeaan jalkaan. Barbaros onnistui piiloutumaan ojaan ja pakeni sieltä yön tullen luolaan Trifonin kylän alueella. Luolassa hän alkoi viettää luostarielämää tapaamatta ketään ihmisiä, söi juuria ja versoja ja rukoili.

Lopulta eräs metsästäjä löysi erakon ja kertoi hänestä kylällä. Kaksi pappia, Johannes ja Demetrios, kiiruhtivat Barbaroksen luolalle ja yrittivät houkutella häntä muuttamaan asutulle alueelle tai ainakin ottamaan kettingin kaulastaan, mutta turhaan. He lähettivät hänelle kuitenkin joka lauantai leipää. Barbaros asui luolassa 18 vuotta. Hän kävi ainoastaan suurena lauantaina ja pääsiäisenä salaa kirkossa, missä kukaan ei tuntenut häntä lukuun ottamatta pappeja, ohjaajavanhuksia ja rippi-isää Matteusta. Pääsiäisen jälkeen hän palasi taas luolaan, ja siellä hän myös nukkui rauhassa kuolonuneen 23.6. Kun Barbaros oli antanut henkensä Herran käsiin, samana yönä Kristus ilmoitti asiasta hänen rippi-isälleen Matteukselle. Lähiseudun luostarit kokosivat veljestönsä, jotka lähtivät joukolla kunnioittamaan Barbarosta.

Tieto Barbaroksesta levisi seudulla nopeasti ja paljon kansaa kerääntyi paikalle. Barbaroksen ruumis kannettiin kynttilöitä kantaen ja psalmeja laulaen Trifonin kylään. Kun pyhä ruumis laskettiin maahan, eräs seitsemän vuotta sokeana ollut nainen suuteli sitä ja sai näkönsä takaisin. Kyläläiset ylistivät Jumalaa nähdessään tämän ihmeen, jolloin monet muutkin lähestyivät Barbaroksen ruumista ja parantuivat sairauksistaan. Ennen hautaamista kettinki poistettiin Barbaroksen kaulasta ja asetettiin hänen haudalleen.

Kun Italian laivasto oli voittanut turkkilaiset, Vonitsaan tuli neljätoista italialaista laivaa ja kaikki turkkilaiset vangittiin. Erään laivan kapteeni Sclavounus oli vakavasti sairas. Hän näki unta, ettei paranisi muuten kuin käymällä Trifonin kylässä Barbaroksen haudalla, ja tullessaan seurueensa kanssa haudalle hän parani heti paikalla. Silloin hän määräsi, että reliikit poistetaan hautakammiosta ja viedään laivaan, ja niin Trifonin kylä menetti hengellisen aarteensa. Kenties Jumala antoi viedä reliikit turvaan, jotta ne eivät joutuisi vääriin käsiin turkkilaisten palatessa myöhemmin valloittamaan seudun.

Kun Sclavounuksen laiva poikkesi Korfulle Potamoksen kylään, laivalle tuotiin erään vanhuksen halvaantunut poika, joka parani. Reliikit vietiin maihin, jotta asukkaat voisivat kunnioittaa niitä, ja monet paranivat. Päivä oli toukokuun viidestoista, ja tapaus oli niin unohtumaton, että päivä vakiintui Barbaroksen muistopäiväksi. Paikalle rakennettiin sittemmin kirkko ja korkea kellotorni.

Kaksi päivää myöhemmin laiva purjehti pois Korfulta mukanaan reliikit, jotka päätyivät erääseen luostariin Roomassa, missä pyhiinvaeltajat kävivät niitä kunnioittamassa. Trifonin kylään jäi ainoastaan pyhän miehen kettinki, jonka avulla monet ovat parantuneet lähestyttyään sitä uskossa. Kun turkkilaiset valtasivat seudun vuonna 1688, kettinki katosi. Reliikit olivat ilmeisesti alkaneet vuodattaa mirhaa, sillä pyhää Barbarosta oli tuolloin alettu kutsua alueella Mirhanvuodattajaksi.


[1] Mantereella; nykyisin Vonitsan lähistöllä sijaitsee matkailijoille tuttu Prevezan lentokenttä.