Pyhä Efraim, Antiokian patriarkka

Pyhä Efraim oli kotoisin Tigrisjoen rannoilta Amidan kaupungista (nykyinen Diyarbakir Kaakkois-Turkissa). Hän oli ylimys, joka lähetettiin keisari Justinos Traakialaisen aikana (518–527) jälleenrakentamaan Antiokiaa sen jälkeen, kun kaupunki oli laajalti tuhoutunut historiansa pahimmassa maanjäristyksessä. Efraim oli poikkeuksellisen ymmärtäväinen, terävä ja aikaansaapa. Niinpä hänet valittiin keisarin esityksestä suoraan kaupunginjohtajasta Antiokian patriarkaksi, samaan tapaan kuin Milanon arkkipiispa pyhä Ambrosius (7.12.) tai Konstantinopolin patriarkka pyhä Nektarios (11.10.), jotka myös siirtyivät piispanistuimelle suoraan valtionhallinnosta.

Noihin aikoihin Antiokian kirkko oli jakautunut Khalkedonin dogman puolustajiin ja Severus Antiokialaisen johtamiin monofysiitteihin. Efraim oli taipumaton ortodoksisuuden puolustaja. Hän osoitti kirjoituksissaan, että pyhän Leon (18.2.) ja Khalkedonin kirkolliskokouksen Kristuksen persoonaa koskevat määritelmät eivät olleet ristiriidassa pyhän Kyrillos Aleksandrialaisen (9.6.) opetusten kanssa. Näin hän suurin ponnistuksin onnistui saamaan Khalkedonin puolustajille hyvän jalansijan Antiokian kirkossa, joka kuitenkin jakaantui pysyvästi kahtia 500-luvun alkupuolella. Monofysiitit sanoivat ortodokseja melkiiteiksi eli ”keisarilaisiksi”, koska nämä toimivat valtion suojeluksessa.

Tarinan mukaan eräs hereettinen pylväskilvoittelija ehdotti, että sekä Efraim että hän kulkisivat tulen läpi, ja oikeassa olisi se, joka säilyy palamatta. Pannen toivonsa Herraan patriarkka Efraim suostui ehdotukseen. Sytytettiin rovio, ja hän riisuen päällysviittansa astui tuleen viitta kädessään. Tuli sammui välittömästi ja jopa hänen viittansa säilyi vahingoittumattomina. Tämän nähdessään pylväskilvoittelija laskeutui alas pylväältään, ilmoitti luopuvansa Severoksen harhaopista ja pyysi tulla vastaanotetuksi pyhään yhteiseen ortodoksiseen ja katoliseen kirkkoon.

Pyhä Efraim kaitsi Antiokian kirkkoa 18 vuotta ja palautti kaupungin entiseen loistoonsa. Hän nukkui pois rauhassa vuonna 546.