Pyhä Gomer Lierreläinen

Gomer (Gummarus, Gommaire) syntyi rikkaaseen ja vaikutusvaltaiseen perheeseen vuoden 717 tienoilla Brabantin Emblehemissä, Belgian ja Hollannin raja-alueella. Hän kohosi huomattavaan asemaan Pipin Pienen hovissa. Gomer tunnettiin hurskaana, jalona, vilpittömänä ja puhdasmielisenä uskovaisena. Hän piti hartautta parempana kuin hovijuhlia ja vietti aikaansa mieluummin viisasten vanhusten kuin kauniiden neitojen kanssa. Ennen pitkää Gomer kuitenkin meni naimisiin Pipin Pienen suositteleman Gwinmarie-nimisen rikkaan ja kauniin naisen kanssa. Aluksi avioliitto vaikutti siunatulta. Miesten karkeudesta kärsinyt Gwinmarie ihaili Gomerin herkkyyttä ja hienoja tapoja. Mutta nuorenparin onni jäi lyhyeksi, kun Gomer kutsuttiin armeijaan, joka oli lähdössä sotaan.

Gwinmarie opetteli hoitamaan taloutta ja johtamaan perheen asioita yksin osoittautuen hyvin oppimiskykyiseksi. Kun Gomer lopulta palasi takaisin, hän huomasi, että valta perheessä oli vaihtunut. Gwinmarie komenteli ja määräili röyhkeästi niin pienissä kuin isoissa asioissa. Tilanteen tajuttuaan Gomer päätti lähteä takaisin taistelukentälle. Kahdeksan vuoden ajan hän taisteli Lombardiassa, Saxonissa ja Aquitainessa, ja koska hän näki vaimoaan harvoin, muuri heidän välillään kohosi koko ajan korkeammaksi. He ymmärsivät toisiaan yhä huonommin ja kasvoivat eri suuntiin. Gwinmariesta tuli tyly, ankara ja säälimätön, minkä varsinkin hänen työväkensä sai tuta: heitä uhkailtiin ja rankaistiin säälittä tuon tuosta.

Kun Gomer palasi kotiin, hän totesi nähneensä sodassa tarpeeksi epäoikeudenmukaisuutta ja julmuutta. Hän alkoi korjata vaimonsa tekemiä vääryyksiä palauttamalla ihmisille heidän omaisuuttaan ja sovitellen syntyneitä ongelmia. Gomer myös jakoi runsaasti perheensä omaisuutta köyhille almujen muodossa. Gwinmarie puolestaan raivosi, kirkui, kävi päälle ja uhkaili, mutta Gomer ei antanut vaimonsa tulla Jumalan paikalle määräämään siitä, mikä on oikein.

Koska kotiolot olivat niin rauhattomat, Gomer kokosi ryhmän ystäviään ja lähti pyhiinvaellukselle kohti Roomaa toivoen tilanteen kotona rauhoittuvan. Hän ei kuitenkaan päässyt pitkälle, kun tapahtui ihmeellinen käänne, joka muutti hänen elämänsä. Ensin hänen tielleen kaatui puu, jonka Gomer nosti uudelleen pystyyn; pian tämän jälkeen hänelle ilmestyi enkeli, joka neuvoi häntä rakentamaan hallitsemilleen maille luostarin ja kirkon. Gomer totteli enkeliä ja rakennutti luostarin. Sen tuntumaan myöhemmin kasvoi Lierren kaupunki.

Gomer eli luostarissaan, mutta vieraili aika ajoin vaimonsa luona. Gwinmarie kävi koko ajan kiukkuisemmaksi eikä halunnut noudattaa Gomerin antamia ohjeita, mutta tämän rukouksien kautta tapahtuneet ihmeet saivat monta kertaa Gwinmarien pään kääntymään. Vähän ennen kuolemaansa Gwinmarie tuli katumukseen ja kutsui miehensä luokseen kuolemanpelon vallassa. Gomer lohdutti ja rohkaisi häntä, ja he tekivät sovinnon. Gwinmarie kuoli rauhallisesti ja Gomer seurasi häntä pian. Pyhä Gomer nukkui pois vuonna 774.

Värikkään elämänsä takia pyhää Gomeria on kuvattu taiteessa eri tavoin. Joskus hänet kuvataan kädessään kukkiva sauva, mikä muistuttaa kepistä, jonka hän istutti tavatessaan irlantilaisen munkin pyhän Rumoldin. Lierren kaupunki sai nimensä paikalla kasvaneen muratin (ransk. lierre) mukaan. Toisinaan pyhä Gomer on taas kuvattu äveriäästi pukeutuneeksi pyhiinvaeltajaksi, jonka sauvan jäljistä pulppuaa vettä. Puun juurella hänen takanaan on kirves, ja kädessään hänellä on hansikas. Pyhää Gomeria on kunnioitettu kotiseudullaan Lierressä. Hänen esirukouksiaan on pyydetty erityisesti pahatapaisten vaimojen kanssa koettuihin vaikeuksiin.