Pyhä Gorgonia, Gregorios Teologin sisar

Pyhä Gorgonia oli pyhän Gregorios Teologin sisar ja vanhin Gregorios Vanhemman (1.1.) ja Nonnan kolmesta lapsesta. Hän sai viisailta vanhemmiltaan hyvän, hurskaan kasvatuksen. Hän kasvoi Nazianzoksessa, mutta todellisena kotimaanaan hän piti taivaallista Jerusalemia. Kirkon elämänihanteeksi tarjoamasta kahdesta tiestä, avioliitosta ja luostarielämästä, Gorgonia valitsi avioliiton. Hänen puolisonsa oli Ikonionista kotoisin oleva Alypios, jonka kanssa hän sai kolme tytärtä.

Gorgonia oli erinomainen vaimo, joka huolehti hyvin perheestään. Hän veti miehensäkin mukaan hengellisen elämän piiriin, sillä hän tahtoi mennä paratiisiin kokonaisena eikä vain puolikkaana, kuten hänellä oli tapana sanoa. Lapsistaan ja lastenlapsistaan hän teki myös hengellisiä lapsiaan johdattaen näin koko perhekuntansa Jumalan yhteyteen.

Vieraanvaraisuus ja armeliaisuus olivat Gorgonian hyveitä. Köyhät sukulaiset löysivät turvapaikan hänen luotaan. Kenenkään vaeltajan tai matkustavaisen ei tarvinnut viettää yötään ulkosalla, sillä Gorgonian kodin ovet olivat auki vieraille. Täynnä myötätuntoa hän hoiti sairaita, oli äiti orvoille ja tuki leskille. Hän ei kerännyt maallista perintöä lapsilleen vaan siirsi kaiken taivaallisiin tallelokeroihin.

Kaikki ylellisyys ja koreilu oli Gorgonialle vastenmielistä. Hän tavoitteli vain sisäistä kirkkautta, mikä heijastui hänestä myös ulospäin. Häveliäisyyden puna oli ainoa väri, joka häivähti hänen paastoamisen kalventamilla kasvoillaan. Jumalan kirkkoja hän sen sijaan kaunisti avokätisesti. Ennen kaikkea hän tahtoi tehdä itsestään Jumalan elävän temppelin. Papeille hän osoitti kaikin tavoin kunnioitustaan.

Hyvien tekojensa ohella Gorgonia kilvoitteli myös henkilökohtaisesti. Paastoamisen lisäksi hän rakasti erityisesti kokoöisiä jumalanpalveluksia. Yön pimeys tai rajuilma eivät pidätelleet häntä, jos hän sai tietää, että jossain seudun kirkossa toimitettiin kokoöinen jumalanpalvelus. Lapsesta lähtien hän oli perehtynyt Raamattuun ja osasi sitä laajalti ulkoa. Tilaisuuden tullen hän muistutti toisillekin, mitä Raamattu jostain asiasta opettaa. Psalmilaulu säesti usein hänen askareitaan. Kotonaan hän rukoili pitkiä aikoja polvillaan, ikään kuin hänen laihat polvensa olisivat kasvaneet kiinni lattiaan. Hän varjeli silmiään näkemästä sopimattomia, sulki korvansa juoruilta ja kuunteli vain silloin, kun puhuttiin jotakin rakentavaa ja hyödyllistä. Kielensä hän hallitsi paremmin kuin kukaan muu. Hän osasi asettaa sanansa aina niin, että ne olivat hyödyksi kuulijalle. Jumala valisti hänen luonnostaan terävän älynsä ja monet tulivat hänen luokseen pyytämään neuvoja elämänsä ongelmiin.

Gorgonian elämä ei sujunut ilman koettelemuksia. Kerran hänen vetomuulinsa pillastuivat, jolloin hänen vaununsa kaatuivat ja hän raahautui pitkin maata. Kainoudessaan hän ei sallinut lääkärien tutkia ruhjeitaan vaan luotti kokonaan Häneen, joka oli onnettomuuden sallinut. Läheistensä hämmästykseksi hän parantui hyvin nopeasti. Näin Gorgonia antoi esimerkin kärsimysten kärsivällisestä kestämisestä, uskon säilyttämisestä niiden keskellä ja Jumalan ihmisrakkaudesta, kun Herra vastasi nopeasti hänen uskoonsa ja paransi hänet.

Vanhempana Gorgonia kärsi poikkeuksellisen voimakkaista kuumista aalloista, joihin liittyi pelottava kalpeus ja voimattomuus. Lääkärit eivät pystyneet auttamaan, hänen omien vanhempiensa rukoukset ja kirkoissa toimitetut yhteiset rukouspalvelukset eivät tuottaneet tulosta. Lopulta Gorgonia turhiin parannusyrityksiin väsyneenä meni eräänä yönä kirkon alttarin eteen¹ ja alkoi suureen ääneen rukoilla Häntä, jota sen päällä kunnioitetaan. Rukouksessaan hän muistutti Kristusta kaikista Hänen tekemistään ihmeparannuksista ja painoi lopuksi päänsä alttarin kulmaan samalla tavoin kuin verenjuoksua sairastanut nainen oli koskettanut Kristuksen viitan tupsua. Gorgonia sanoi Herralle, ettei nouse, jollei parannu. Sen jälkeen hän vuodatti kyyneleitä alttarille ja tunsi samalla parantuneensa. Sielu ja ruumis huojentuneena hän lähti pois kirkosta.

Gorgonia otti vastaan pyhän kasteen vasta vanhemmalla iällä, kuten tuolloin oli tapana. Sen jälkeen hän alkoi yhä hartaammin kaivata pääsyä Kristuksen luo. Kerran öisen rukouksensa aikana hän sai tietää kuolinpäivänsä. Sitä ennen hänen puolisonsakin kastettiin, mikä oli hänelle suuri ilo. Kun Gorgonialle ilmaistu päivä läheni, hän sairastui ja kokosi ympärilleen ystävänsä ja omaisensa – myös hänen äitinsä oli vielä elossa. Hän antoi kaikille viimeiset hyvät neuvonsa. Sen jälkeen hän alkoi puhua tulevasta elämästä. Päivässä oli juhlan tuntua. Lähdön lähestyessä ympärillä seisovat havaitsivat, että Gorgonian huulet liikkuivat. Kun rippi-isä painoi korvansa hänen suulleen, hän erotti sanat: ”Rauhassa minä menen levolle ja nukun.” (Ps. 4:9.) Gorgonia siirtyi Herransa luo noin 50 vuoden iässä. Tämä tapahtui vuonna 372.