Pyhä Johannes Reomelainen

Pyhä Johannes on yksi Länsi-Euroopan luostarien isähahmoja. Hän syntyi Gallian Langres’ssa vuoden 424 tienoilla ja sai hyvän kasvatuksen vanhemmiltaan, jotka olivat esimerkillisiä kristittyjä. 20-vuotiaana Johannes rakensi itselleen keljan, jossa oli pieni kappeli. Siellä hän rukoili ja mietiskeli minkään häiritsemättä. Pyhien kirjoitusten äärellä häneen teki erityisen vaikutuksen Johannes Kastajan elämäntapa ja apostolien into seurata Kristusta. Johannes päätti jättää kotiseutunsa ja vanhempansa ja lähteä seuraamaan Kristusta katsomatta taakseen. Hän asettui Reome-nimiselle asumattomalle alueelle ja alkoi viettää siellä hesykastista elämää samaan tapaan kuin idän erämaiden isät.

Johanneksen saama armo säteili hänestä niin, että vähitellen hänen ympärilleen alkoi kertyä oppilaita, jotka tahtoivat puhdistaa sisimpänsä hänen ohjauksessaan. Johannes kuitenkin epäili, oliko toisten ohjaaminen hänen kutsumuksensa. Kierreltyään tapaamassa eri luostareiden isiä hän tuli siihen lopputuloksen, että luostarin johtaminen ei ollut häntä varten. Johannes otti mukaansa kaksi lähintä oppilastaan ja vetäytyi Lerinsin luostariin, jossa hän kilvoitteli tuntemattomana munkkina puolentoista vuoden ajan. Lopulta eräs matkailija tunnisti hänet ja kertoi asiasta Langres’n piispalle, jonka alaisuuteen Reome kuului. Piispa kirjoitti heti luostariin ja vaati Johannesta palaamaan oman laumansa luokse. Palattuaan Reomeen Johannes otti yhteisössään käyttöön Lerinsissä noudatetun Pyhän Makarioksen säännön.

Jumala siunasi Johanneksen sielunpuhtauden ja voimakkaan rukouksen runsailla ihmeillä, jotka innoittivat ja lohduttivat sekä hänen oppilaitaan että alueen asukkaita. Hän karkotti riivaajia ja paransi sairauksia siunaamallaan leivällä tai vedellä. Kuninkaalliset ja ylimykset antoivat luostarille runsaita lahjoituksia. Kaiken keskellä Johannes kuitenkin pysyi nöyränä ja vaatimattomana. Hän opetti munkkejaan säilyttämään itsehillintänsä kaikissa tilanteissa ja välttämään kunnianhimoa, ahneutta ja maailmallisuutta.

Saavutettuaan yli sadan vuoden iän pyhä Johannes nukkui pois rauhassa omassa luostarissaan, joka tunnetaan nykyään nimellä Moûtier-Saint-Jean. Taiteessa hänet on kuvattu benediktiini-erakko-apottina lähteen reunalla yhdessä kahlitun lohikäärmeen kanssa. Häntä on kunnioitettu erityisesti Dijonin, Lerinsin ja Reomen alueilla.