Pyhä Makarios Aleksandrialainen

Egyptissä kilvoitteli 300-luvulla toinenkin pyhä Makarios. Hän oli lähtöisin Aleksandriasta. Hän piti siellä puotia, jossa myytiin leivonnaisia ja kuivattuja hedelmiä. Parhaassa iässään Makarios kuitenkin jätti maailman ja vetäytyi erämaahan. Hänellä oli neljä vaatimatonta keljaa eri erämaissa: yksi Nitrian erämaassa, toinen Libassa, kolmas Nitrian kukkuloilla ja neljäs paikassa, jota sanottiin ”Keljoiksi” lukuisten kilvoittelijoidensa tähden. Kahdessa hänen keljoistaan ei ollut edes ikkuna-aukkoa, yhdessä ei mahtunut asettumaan pitkäkseen mutta yhdessä oli tilaa yövieraillekin. Makarios vaelteli keljasta toiseen ja kävi tapaamassa erämaan pyhiä isiä. Suuren paaston hän tapasi viettää yksin toisessa ikkunattomista keljoistaan.

Pyhä Makarios kilvoitteli ankarasti vuosikymmenestä toiseen. Hän oli jonkin aikaa Antonios Suuren oppilaana. Tämä siunasi hänet sanoen: ”Henkeni lepää nyt sinun ylläsi.” Makarioksesta tuli Antonioksen arvollinen seuraaja ja hänen hyveidensä perijä, jossa Pyhän Hengen armo asui. Niinpä Keljojen veljet valitsivat Makarioksen johtajakseen.

Kuullessaan uudenlaisista kilvoituksista Makarios sovelsi niitä usein omaan käyttöönsä ja vei ne äärimmilleen. Saatuaan tietää, että Pakomioksen munkit eivät syöneet suuren paaston aikana mitään keitettyä, Makarios ei seitsemään vuoteen syönyt muuta kuin liotettuja herneitä ja raakoja vihanneksia. Hän piti kuivattua leipää kapeakaulaisessa saviruukussa ja kolmen vuoden aikana söi sitä joka päivä vain sen kokoisen palasen kuin onnistui saamaan kerralla ulos. Päästäkseen voitolle unen hirmuvallasta Makarios seisoi kerran avoimen taivaan alla 20 vuorokautta kärsien polttavaa auringonpaahdetta ja yön kylmyyttä.

Kerran Makarios löi kuoliaaksi hyttysen, joka oli purrut häntä. Tajuttuaan surmanneensa Jumalan luoman olennon hän tuomitsi itsensä kuudeksi kuukaudeksi alastomana suolle. Siellä hyttysiä ja muita hyönteisiä pureutui häneen suorastaan kuhisemalla. Kun hän palasi keljaansa, hän oli niin runneltu että isät tunnistivat hänet vain äänen perusteella.

Kuullessaan ihmisten ylistävän pyhän Pakomioksen johtaman Tabennesiksen luostarin munkkien elämäntapaa Makarios pukeutui maalliseen asuun ja meni luostarin portille pyytäen päästä noviisiksi. Pakomios torjui tulijan sanoen tämän olevan jo liian vanha voidakseen tottua munkkien ankaraan elämäntapaan. Makarios kuitenkin anoi hartaasti, ja niin hänen annettiin yrittää. Suuren paaston ajan hän seisoi nurkassa punoen tauotta koreja palmunlehvistä eikä koskenut vierelleen tuotuihin leipään ja veteen. Toiset munkit menivät valittamaan Pakomiokselle: ”Mistä sinä oikein olet hakenut tämän puhdashenkisen meidän tuomioksemme?” Sitten Jumala paljasti Pakomiokselle, että heidän noviisinsa oli kuuluisa pyhä Makarios. Pakomios ilostui niin, että meni halaamaan Makariosta kiittäen opetuksesta, jonka tämä oli antanut hänen munkeilleen.

Kerran Makarios päätti pitää mielensä viisi päivää keskeytymättä Jumalassa. Kahden päivän ajan hän sanoi hengelleen: ”Älä tule alas taivaasta. Siellä sinulla on enkeleitä, ylienkeleitä ja maailmankaikkeuden Jumala.” Sielunvihollinen häiritsi hänen mietiskelyään antamalla koko keljan palaa hänen ympäriltään lukuun ottamatta mattoa, jolle pyhä oli asettunut. Kolmantena päivänä hän kuitenkin päästi henkensä alemmaksi, katselemaan luotua maailmaa, ettei olisi ylpistynyt.

Makarioksen kautta tapahtui myös ihmeitä. Hän vapautti monia pahojen henkien riivaamia ja paransi sairaita. Kerran hänen tykönsä tuli hyeena sokean pentunsa kanssa. Makarios paransi hyeenanpennun, ja seuraavana päivänä emo toi Makariokselle kiitokseksi lampaantaljan. Myöhemmin Makarios antoi sen lahjaksi pyhälle Melanialle (31.12.).

Pyhä Makarios eli lähes 100 vuoden ikäiseksi. Viimeisiin hetkiinsä asti hän taisteli Paholaisen syytöksiä vastaan. Hänen ajatuksiinsa nousi syytöksiä ahneudesta ja välinpitämättömyydestä, mutta yhtäkkiä hän lausui syyttäjälleen: ”Olenko sinulle nyt jotain velkaa? Ei minussa ole sinulle mitään. Häivy luotani!” Tämän sanottuaan pyhä Makarios nukkui pois vuoden 394 tienoilla.