Pyhä marttyyri Mamas ja hänen äitinsä Rufina

Pyhä Mamas oli kotoisin Paflagonian Gangrasta Vähästä-Aasiasta. Hänen vanhempansa Teodotos ja Rufina, jotka olivat hurskaita kristittyjä ja uskontunnustajia, vangittiin Kesareassa. Rufina, joka oli raskaana, synnytti poikansa vankilassa. Vähän ajan kuluttua molemmat tunnustajat kuolivat, ja hurskas ylhäisönainen Ammia otti lapsen kasvatikseen. Koska pienokainen jokellellessaan kutsui kasvatusäitiään ”mamaksi”, hän sai nimen Mamas.

Kun Mamas oli 15-vuotias, keisari Aurelianus (270-275) määräsi, että Zeuksen päivänä kaikkien koululaisten oli tuotava uhreja jumalille. Mamas uskollisena jo edesmenneen Ammian opetuksille kieltäytyi jyrkästi tottelemasta käskyä. Lisäksi hän innosti vielä koulutoverinsakin seuraamaan urheaa esimerkkiään. Seurauksena oli, että hänet luovutettiin Kappadokian Kesarean käskynhaltijalle Demokritokselle. Tällä ei kuitenkaan ollut oikeutta rangaista Mamasta, koska hän oli upporikkaan Ammian perillinen. Sen tähden hän lähetti pojan syytekirjelmän kanssa keisarin luo, joka oli tuolloin (272) sotaretkellä Palmyraa vastaan ja oleskeli Aigesissa.

Aurelianus yritti sekä lupauksin että uhkauksin saada Mamaksen uhraamaan Serapis-jumalalle. Mutta koska nuorukainen vastusti häntä pelottomasti, hän käski antaa tälle raippoja. Keisari toivoi, että tuskat olisivat lannistaneet marttyyrin, ja ehdotti hänelle ovelasti: ”Sinun ei tarvitse uhrata. Riittää, kun vain sanot uhraavasi, ja vapautan sinut heti.” Mutta Mamas vastasi: ”Keisari, en kiellä todellista Jumalaa sen enempää suullani kuin sydämellänikään. Olen sinulle pelkästään kiitollinen, sillä näillä kidutuksilla teet minut entistä läheisemmäksi rakkaalle Kristukselleni.” Silloin hänen koko ruumistaan kärvennettiin palavilla soihduilla ja häntä hakattiin kivillä. Hän säilyi kuitenkin vahingoittumattomana kidutuksissa, jolloin Aurelianus määräsi, että hänen kaulaansa on pantava lyijykiekko ja hänet on heitettävä mereen. Kun sotilaat olivat viemässä häntä sidottuna kohti merta, Herran enkeli ilmestyi ja vapautti hänet sekä käski häntä nousemaan Kesarean vuorelle.

Vuorella Mamas eli lakkaamatta rukoillen seuranaan villieläimet. Hän lypsi saksanhirviä ja teki juustoa niiden maidosta. Pienen osan juustosta hän jätti itselleen ravinnoksi, mutta loput hän vei alas Kesareaan ja jakoi köyhille.

Kun Kappadokian uusi käskynhaltija Aleksanteri kuuli Mamaksesta, hän lähetti ratsumiehiä hakemaan tämän luokseen. Pyhä tiesi ennalta heidän tulonsa ja tarjosi heille leipää ja juustoa. Kaupungissa Mamas tunnusti rohkeasti Kristuksen Aleksanterin edessä. Uudet kidutukset, joihin hän joutui, osoittivat entistäkin selvemmin Jumalan armon verhoavan niin hänen sieluaan kuin ruumiistaankin. Hänen lihaansa raadeltiin rautapiikeillä ja hänet heitettiin tuliseen uuniin.

Koska pyhä säilyi taaskin vahingoittumattomana, hänet heitettiin petojen eteen. Mutta sen sijaan että olisivat raadelleet hänet, ne vain pyörivät hänen jaloissaan ja nuolivat häntä. Epätoivoissaan Aleksanteri käski sotilaan lävistää hänet kolmipiikkisellä keihäällä. Kannatellen sisälmyksiään pyhä Mamas lähti pois stadionilta ja käveli parin sadan metrin matkan erääseen luolaan, jonne kävi pitkäkseen. Siellä hän kuuli taivaasta äänen, joka kutsui hänet ikuisiin asuntoihin. Iloiten hän antoi sielunsa Jumalalle.